Rempan tässä vaiheessa iski stressi. Eipä ole ihmekään, sillä homma pitäisi olla lapasessa neljässä päivässä, joista kaksi sijoittuu viikonloppuun. Viikonloppuna ei saa porata ainakaan sunnuntaina ja muutenkin porukoilla tuntuu olevan kaikenlaista muuta tekemistä, kuten kavereita tulossa kylään (aivan hyvin olisi voinut muuttaa vierailuviikoloppua), metsästysreissua (entisetkin linnut on vielä pakastimessa), Liperin leipäpäivä (onko siellä nyt joka vuosi rampattava) ja synttäreitä (kun on täyttänyt 20 vuotta, niin tartteeko sitä sen jälkeen enää mitään synttäreitä viettää). Eli kun tarkastelen näitä em. menoja, niin mielestäni ne ovat aika toissijaisia.
Luulen, että en saa asuntoa valmiiksi ajoissa. Saan. En saa. Saan. En saa. Sähkäriäkin on odotettu viimeiset kolme päivää, mutta hän ei ole vielä kiireiltään joutanut paikalle. Onneksi tuleva vuokralainen vaikuttaa oikein mukavalta; hän itse ehdotti, että ei haittaa vaikka muuttaisikin remontin keskelle! Hienoa! Siinä on asenne kohdallaan. Lisäksi hän on itse ollut asentamassa listoja ja kaapistoja. Varmaan harvalla on tällainen onni vuokralaisen suhteen. Ei ole nimittäin peukalo keskellä kämmentä!
Itsellä on ollut aika vaikeaa viimeiset päivät, sillä osaamiseni taso on liian alkeellista tämän hetkisiin töihin. Tänään minulla oli kuitenkin muutama homma. Toimin ensin hanslankarina, sitten tyhjänpanttina ja loppuillan lankkailin muiden kantapäitä. Lisäksi sain pidellä ovea pystyssä noin puolen tunnin ajan. Ja ruuvata 18 ruuvia, koska olen ainut, joka osaa ruuvata tavallisella meisselillä eikä tarvitse hommaan porakonetta. Tunsin itseni todella hyödyttömäksi.
Olen huomannut, että kun en oikein keksi mitään tekemistä, niin turvaudun tutuimpaan, eli alan siivoilemaan ja järjestelemään tavaroita. Mutta on mulla siellä pikkutarkkaa porukkaa, kun heti tulee palautetta, että missä on pora, jonka juuri viskasin lattialle?!! Lattialle? Mietipä sitä. Remppani on kaupungin siistein ja kai nyt sen eteen jotain hommiakin on tehtävä.
Kehitin I-verhokiskon asentamiseen hyvän apuvälineen. Lovetun pahvilappusen avulla saimme kiskon kulkemaan suorassa. -kisko on kuulemma vanhanaikainen, mutta kunnioitan perinteitä. Lisäksi se oli halpa ratkaisu.
Blogin tavoitteena on ilahduttaa myös lukijaa tarinoilla erään opettajan kokemuksista ja tulkinnoista työssä ja kotona. Ja nyt, eläkkeellä ollessa aika synkkää tuntuu olevan. Vääryydet ja epäoikeudenmukaisuus saavat postaamaan, vaikka haluaisin kirjoittaa kaikesta iloisesta. Kirjoitustaitokin on välillä hukassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä pitäisi saada uusi alter ego
Vili, tuo älykäs ja hyvätapainen tanskalais-ruotsalainen pihakoiramme, oli tavallaan alter egoni. Tai minä olin sen, mistäs tuonkin tietää....

-
No tulipa taas kerran todistettua, että ei ole meikäläisen opinnot menneet hukkaan. Olen meuhkannut jo vuosia siitä, että kuluttajan olisi t...
-
Tynnyrisauna-ystäväni mökillä nökötti elokuussa yhä laavu, jonka olimme tehneet väliaikaista käyttöä varten kolmisen vuotta sitten . No, äkk...
-
Kylläpä on vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Kaikkea on tapahtunut, enimmäkseen kivoja juttuja. Silti on jotenkin ollut takkuist...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti