 |
| Just do it! |
Olenko jo maininnut, että remppani on kaupungin siistein? Joka tapauksessa sillä ei näyttäisi olevan kovinkaan suurta painoarvoa siinä vaiheessa, kun itse seisoksin tyhjänpanttina ja odottelen, että kaapistojen asennus alkaa. Nimittäin, on sen verran kohdallaan oma itsetunto, että voin aivan suoraan arvioida osaamiseni tasolle 0 (nolla) asennushommissa.
No sen verran voin kuitenkin kehua, että pitämällä asuntoa siistinä, siellä oleva rakennuspöly on ollut todella vähäistä. Tämä näkyi hyvin erityisesti eilen, kun aurinko paistoi huoneisiin; partikkeleita ei leijaillut valonsäteissä! Sen sijaan huomasin, että ikkunoihin oli jäänyt muutama raita. Onneksi tänään jo satoi. Epäonnekseni minulla on tarkka luonne. Sen takia emme vieläkään pääse itse aiheeseen, vaikka todella tärkeää asia tämäkin on. Erityisesti niille harvoille blogini onnekkaille seuraajille, joilla on alastamme jo kokemusta: eli työergonomiaa muutama sananen.
On kaksi tapaa pestä parvekelaseja, nimittäin oikea ja väärä! Oikeassa kuvassa, mikä siis on kuitenkin vasemmalla puolella, minulla on ikkunakuivain vasemmassa kädessä. Näin käsi ei mene keskivartalolinjan ohi ja selkä pysyy suorassa. Myös niska on suorassa, koska katson lasin yläreunaa silmiäni liikuttamalla. Väärässä kuvassa, mikä puolestaan on oikealla puolella, minulla on ikkunakuivain oikeassa kädessä, jolloin joudun kurottamaan kättäni keskivartalolinjan ohi ja lisäksi paita nousee ärsyttävästi housunkauluksesta paljastaen vyötärölle keräämäni (talven varalle) vararavintomuhkuran. Molemmissa kuvissa olkavarsi kuormittuu, mutta se on pieni asia siihen verrattuna, että olisin ollut korkeammalla ja iskenyt pääni parvekkeen kattoon. HAH!
 |
| OIKEA |
 |
| VÄÄRÄ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti