Laavu, helppo ja kaunis!

Tynnyrisauna-ystäväni mökillä nökötti elokuussa yhä laavu, jonka olimme tehneet väliaikaista käyttöä varten kolmisen vuotta sitten. No, äkkiäkös lyhytaikaisesta tulee pitkä-aikainen, jos sattuu olemaan muuta tärkeämpää puuhaa. Ja sitä todella oli, kuten kattoremppa, ojaperkuu, ex-navetan tuunaus, aittojen siivous ja sieltä löytyneiden tavaroiden sijottelu erinäisiin kohteisin (kuten jätesemalle), muutamia mainitakseni.

Koko ajan, lähinnä talvella puunkaatohommissa nuotiolla istuksiessa, kun vesi tippui polville liian lyheltä lipalta ja revenneeltä kattomuovilta, mietimme, että kyllä pitäisi saada kunnon laavu tämän väliaikaisen tilalle. Syyskuussa se sitten tekaistiin! Viikonloppuna! Toki pohja oli tehty aiemmin, mutta puutyöt!

Kunnon kehikko

Naisvoimin aloitettiin rungon kasaaminen. Ihan vaan mietittiin loogisesti, että miten saisi eri pituiset, eli levyiset ja eri paksuiset hirret kutakuinkin asiallisesti kasaan. Voin vaatimattomasti mainita, että löytyy itseltänikin sen verran talenttia, että en jäänyt ihan sanattomaksi suunnittelussa.

Hirsisalvoksia...

Jostain syystä en ole koskaan oikein saanut sahata moottorisahalla, joten se puuha jäi ystävälle, joka muutaman vuoden (ehkä n. 30) päästä lienee niin taitava, että voi tehdä pari pupu-veistosta tonttiaan kaunistamaan. Siinä sitten tuumailtiin ja mittailtiin ja veistettiin ja tehtiin kaikki niin vaateriin, kuin vaan voitiin.

Näyttää jo oikealta laavulta

Pelattiin varman päälle ja laitettiin muutamalla kulmaraudalla sekä vastaavalla kiinnikkeellä hirsiä kiinni, sillä ne olivat kooltaan todella eri kokoisia. Ensimmäinen varsinainen tenkkapoo tuli eteen, kun alettiin miettimään kattoa. Toki oli ollut muutama suunnitelma mielessä jo ennen aloitusta, mutta ajateltiin, että sitä mukaa ajatukset jalostuvat, kun hirttä alkaa nousta rungossa.

Mutta ei jalostuneet - yllätyin kovasti! Olimme miettineet jossain vaiheessa, että emme teekään perinteistä laavukattoa vaan sellaisen A-mallisen katon. Mietittiin ja tuumittiin ja laudoilla yritettiin siinä passailla katolle paikkaa. Jotenkin kaikki alkoi kuitenkin vaikuttaa haastavalta (ent.  katastrofi) ja päätettiin tehdä siinä välissä lattia valmiiksi.

Uudet laudat 

Seuraavana päivänä (lopultakin - oli ollut kaikenlaista menoa) paikalle tuli mies, jolla pysyy vasara kämmenessä paremmin kuin meikäläisillä. Tai, hyvä on, rakennustekniset suunnittelut ja toteumat ovat hänelle selvää pässinlihaa, toisin kuin meille! Niinpä seuraavana päivänä laavu-työmaalla alkoi tuulemaan ja iltapäivästä satamaan, mutta siinä välissä saimme tehtyä laavun kokonaan valmiiksi!

Aluksi oli suojavaatetus kohillaan

No ekana piti sahailla jotain pientä mittavirhettä loivemmaksi - hmphmp! Ainahan raksalla sattuu ja tapahtuu. Sitten alkoi varsinainen katon tekeminen, eli luovuttiin aika vikkelään siitä A-mallista ja palattiin perinteiseen laavukattomalliin. Meikäläinen sai alennuksen edellisen päivän pomosta hankslankarin hommiin, mikä oli kyllä ihan oikein, sillä voin myöntää (etenkin kun kaikki tietävät asian jo itsestäänselvyytenä), että kattorakenteiden suunnittelu ei ole vahvimpia osaamisalueitani.

Otsalaudan passaus

Mökiltä löytyi lautaa ja lankkua ihan omasta takaa; olimme ostaneet ainostaan lattialaudat. Siinäkin olisimme voineet säästää käyttämällä kuormalavojen lautoja, mutta sitten päätettiin, että kuormalavoja tarvitaan puuntekohommissa. Vanhaa peltiäkin oli yllin kyllin, joten katto suunniteltiin vähän sen perusteella, että pellit saisi mahdollisimman hyvin hyötykäyttöön.

Miltei valmis

No kun katto oli saatu paikoilleen, niin alkoi hitain vaihe, eli seinää ei tehty vaakaan vaan pystyyn ja vielä silleen, että siihen tuli oikein kaunis profiili. Itse asiassa samanlainen kuin mökissä on. Eipä tätä olisi tullut nyt muuten tehtyä, mutta mies oli päättänyt, että jos jotain (kerrankin) tehdään, niin tehdään kunnolla. Tätä asennetta olen monesti jäänyt kaipaamaan omalla mökillä (mies ei lue tätä blogia...), grrrr.

Detaljit!

No sitten mitattiin ja sahattiin ja naulattiin ja mitattiin ja sahattiin ja naulattiin ikuisuus, kunnes seinät olivat lopulta valmiit! Tosi huippua! Kyllä kannatti! Itse ylenin loppupäivästä katolle saakka ja sain massata pellissä olevat entiset naulanreijät.

Laavusta tuli ihan mielettömän hieno. Ensi kesänä se pitää vielä maalta, mutta muuten se on valmis. Kyllä talvella on ilo laittaa tulet nuotioon puunkaadon ja halkomisen välillä ja istahtaa syömään eväitä. Ei kastu housut, ei osu pää lankkuun, ei mene savu silmään eikä lentele kipinät smurffeille. Laavu on mökin kolmas ja todennäköisesti viimeinen laavu. Ensimmäin oli tosi surkea pressukyhäelmä kahden puun välissä. Toinen oli surkeä pressukyhäelmä riukujen välissä mutta tämä kolmas, tämä on oikea laavujen kuningas!

On se hieno!