Pallohullun päiväkirjasta: Lähtö lähenee!

Minä, tanskalais-ruotsalainen pihakoira Vili, perheemme ehdoton valtias ja kunkku, olen kesän jälkeen saanut epäilyttävän paljon nameja. Jopa omasta mielestäni. Joka aamu, kun olen saanut potkittua Mamman hereille ja se alkaa keittelemään aamupuuroa, on myös minun aamupalan aika. Yleensä saan sen vasta Mamman jälkeen, mikä on minusta törkeää, mutta Mammasta kuulemma tärkeää. Niin miksi, kysyn minä! Niin siksi, että sillä se näyttää, kuka tässä perheessä on kingi, se vai minä, vastasi Mamma. Että vähempiarvoiset syö kuulemma viimeisenä. Sen vertaa ei saa tässä murjussa edes kunnioitusta, vaikka olenkin jo 14 vuoden ja 38 päivän ikäinen.

Mamma on alkanut aina kertoa ihmisille, montako vuotta ja montako PÄIVÄÄ minä olen. Sitten se katsoo minua oudosti. Lisäksi joka aamu saan namin. Ennen en saanut, vaikka miten kerjäsin. Ja sitten Mamma valittaa, kun sen pitää joka toinen viikko laittaa Iso-Mummin vanhaan dosettiin minun lääkkeet. Siitäpä minä opinkin, Iso-Mummilta näet, että kannattaa olla varuillaan lääkkeiden kanssa. Ja nyt minä luulen, että Mamma yrittää myrkyttää minut jollain uudella pillerillä. Se maistuu ihan HIRVITTÄVÄLTÄ, se pilleri siis. Yäk. Mutta Mamma sanoo, että mitä pahempaa, sen paremmin se tepsii! Mutta eipäs se ajatellut samalla tavalla, kun ite söi jotain terveysruokaa.

Yäk, en syö!

No Mamma laittoi tuon uuden pillerin ruokakupiin, koska minulla on siellä pari muutakin pilleriä. Mutta ne maistuu ihan hyviltä. Tuo EI! Jätin sen syömättä. Mamma alkoi karjumaan, että nyt piski pistele se pilleri poskeen tai tulee lähtö!!! Vaikka omasta mielestään se oli sanonut, että oma armas Vili-poikaseni, otapas tämä pikkuinen mauton lääke, niin tassuun ei enää koske. En syönyt. Eikä sitä olisi Mammakaan syönyt, vaikka väitti niin. Ja sitten minä aloin ihmettelemään, kun Mamma sanoi, että saan namin. Kun yleensä en saa aamulla. Ja se oli ovelan näköinen.

Huijaus

Niin hetihän minä arvasin, että se survoi sen pillerin sinne namin sisälle. Ja kun olin syönyt nakkipalan, pylskäytin pillerin suupielestä matolle. Mamma oli ihan raivona, kun sillä oli olevinaan kiire jonnekin, niinkuin töihin muka. Sitten se otti toisen nakkipalan, isomman, ja tarjosi taas minulle namia. Kyllähän se minulle sopi. Niinpä minä ehdollistin asian oikein hyvin. Eli Mamma yrittää olla ovela ja piilottaa pahanmakuisen pillerin nakin sisälle ja jos syön sen oikein varovasti, niin kerkiän pylskäyttää sen matolle ennen kuin nielaisen nakin. Ja yhtenäkin aamuna sain neljä nakkipalaa ja vasta sitten nielaisin sen hemmetin pillerin, ihan vahingossa.!!!

Hyvä piilo

Mutta Mamma on kehittynyt. Yhtenä aamuna se teki niin, että sillä oli yksi hyvin pieni nakkipala pilkottuna moneen osaan ja kun se tunki minulle suuhun ekan namin, niin en kunnolla kerinnyt edes puraista kun Mamma alkoi tunkemaan jo toista palaa ja sitten kolmatta. Minä poika tietysti hotkin namit sen kummemmin miettimättä, sillä mistäs sen tietää milloin ruoka tästä maailmasta loppuu. Ja jos Mammaa on uskominen, niin monelta on jo loppunutkin ja sitten se sanoo, että on kyllä väärin, että sillä on varaa ostaa minulle lääkkeitä kun muilla ei ole varaa edes ruokaan. Mutta minä sanoin sille, että minkäs teet. Että kohta minä varmaan kuolla kupsahdan, ja silloin Mamma alkoi itkemään ja sanoi, että yritä nyt ensi kesään vielä, niin ei olisi maa roudassa. Niin en ymmärtänyt miksi.

Mutta sen jälkeen Mamma tunki vielä yhden nakkipalan minulle ja sanoi, että HAHHAH, sinne meni! Ja sen jälkeen namimäärä on pienentynyt, mutta saan kuitenkin joka aamu ennen aamupalaa joko nakkinamit tai juustonamit melkoisella vauhdilla. Ja Mamma sanoi, että kyllä se veti pitemmän korren, niin mistä, kysyn minä?! Minulla on niin kova kiire hotkia ne namit, että en ole enää huomannut koko pilleriä. Ja ihan samahan se on syödä vaikka kymmenen pilleriä, jos jokainen niistä tarjoillaan namin kanssa, kuten nyt!

Ja se on kyllä totta, että aamupalan jälkeen tassuun ei enää koske.

Olisko lisää pillereitä?