Sekaisin BodyCompat :sta

Pitää taas kerran hehkutta BodyCompat:n puolesta! Siis aivan mahtava laji on kyseessä ja täytyy edelleen kiittää ja kumartaa, että kollegat raahasivat minut tunneille viime syksynä. Voin sanoa, että eipä paljon parempaa ole minulle tapahtunut kuntoilurintamalla.

Olen aina tykännyt liikkua, mutta olen enempi sellainen pitkänmatkan kulkija. Kuntosali ei ole koskaan aiemmin ollut minun suosikkini, vaikka olenkin ymmärtänyt sen merkityksen lihaskunnon kannalta ja kannustanut opiskelijoitani suuntaamaan askeleensa sinne. Itse olen mieluummin rämpinyt umpihangessa lumikengillä, pyöräillyt Joensuusta Kuusamoon, soutanut järvellä, patikoinut liukkailla pitkospuilla.

Vuosi sitten keväällä minulla oli ylävartalo niin jumissa, että jouduin menemään fysioterapeutille. Se on paljon se, sillä minulla on korkea kipukynnys. Tyyppi ohjeisti minulle kolme eri liikettä ja ennusti osuvasti, että saatan tehdä niistä yhtä. Ei sitten tullut tehtyä sitäkään... Jotenkin vaan sain omatoimisesti muilla tavoilla ketkuteltua kivun lievemmäksi; ei vaan innostanut tehdä jotain liikesarjaa vaikka ymmärsin, että siitä olisi hyötyä.

Kun menimme ekan kerran salille, niin en olisi uskonut, miten lehti kääntyi samalla hetkellä ja minusta tuli innokas jumppaaja! Kun olin käynyt salilla neljä kertaa, kaikki hartiasäryt olivat tiessään! Se tuntui aivan käsittämättömän hienolta!!! Paras anti oli kuitenkin se fiilis, mikä tuli kaikesta yhteisvaikutelmana; innostava vetäjä, hyvää musaa, kovalla sykkeellä ja melko ankaraa rääkkiä kropalle.

Vaikka olinkin ryhmän toiseksi pulskin (!), todennäköisesti ainut mummi ja taatusti ainut, jolla oli numeroa liian pieni paita, niin ei haitannut. Olen edelleen ainut mummi, todennäköisesti, mutta sama paita ei näytä enää siltä, että se on numeroa liian pieni - HAH! Iso merkitys on sillä, että Annika kannustaa ja saa omalla iloisella asenteellaan meidät innostumaan ja jaksamaan entistä parempiin suorituksiin. Jaksaa vaan lähteä edelleen joka viikko, vaikkakin vain kerran. se on vähän verrattuna moneen muuhun, mutta se on enempi kuin ei mitään. Ja riittävästi minulle!

BodyCompat:ssa on hienoa se, että ryhmässä pystyy tekemään täysin yksilösuoritusta eikä vieressä puuskuttavaan kollegaan tai muihin treenikavereihin kiinnitä mitään huomiota. Hommaa tekee vain itselleen, kuunnellen oman kehon jaksamista. Ei tule myöskään tarvetta kilpailla, koska ei voi verrata mihinkään. Vai voiko? Olisiko verrattava paidan märkyyteen, naaman punaisuuteen, sykkeen nopeuteen, palautumisnopeuteen? Ei minusta. Itse tiedän joka kerran jälkeen, että mennään kovilla kierroksilla, mutta ei niin kovilla, että hommasta menisi maku.

Säästösyistä

Tuossa männä viikolla mietin, mikä on kohtuus; sekä kuluttamisessa että säästämisessä. Tulin siihen lopputulokseen, että aika moni tarkastelee em. asioita erittäin subjektiivisesti. Tämä on tietenkin aivan ymmärrettävää. Lopputulos oli se, että aika rikkaita ollaan, jos on mahdollisuus jopa säästää.

Kun olo tuntuu oikein köyhältä, kannattaa googlata globalrichlist-sivustot esiin. Ne eivät ole ihan viimeisintä päivitystä, mutta antavat kyllä selkeän kuvan siitä, että me suomalaiset kuulumme maailman rikkaimpiin. Jopa köyhimmistä köyhimmät, eli ilman rihmankiertämää omistavat vastasyntyneet lapsukaisemme. Miten köyhyys sitten määritellään, siinäpä onkin vaikea juttu. Suomessa se on yksieläjällä 1150 euron tienestit kuussa; jos jää sen alle, on ihan tilastollisestikin köyhä. Jossain muualla tuo raja on dollari päivässä ja dollarihan on n. 1,30 euroa.

Suomessa lapsilisä kuuluu jokaiselle alle 17-vuotiaalle perheen varallisuuteen katsomatta. Esikoinen saa 104,19 euroa kuussa lapaseen, ja siitä se elämä siten lähtee; vaippapakettia ostamaan. Neljäntenä perheeseen syntynyt puolestaa tienaa 168,27 euroa. Tuo tarkoittaa, että suomalainen lapsi tienaa yli 3 euroa joka kuukausi per päivä, riippuen päivien lukumäärästä.

Olen kuullut, että joissakin perheissä lapsilisä säästetään lapsen tilille, mihin ei kosketa ennen kuin kakara pääsee ripille; sitten onkin kiva ostaa päräyttää vaikka mopo noilla lapsilisärahoilla. Sehän tekee joitain 18 000 euroa. Laskin varmaan väärin, niin isolta tuo summa tuntuu. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että tätä olisi pohdittava uudestaan. Jos osa perheistä ei oikeasti tarvitse lapsilisää lapsen elämiseen, minusta on kohtuutonta saada oikeutus siihen vain tasa-arvon nimissä.

Toisaalta, missään ei ole kuitenkaan määritelty, miten lapsilisäraha on käytettävä. Joku käyttää sen koko perheen hyödyksi ruuan ostamiseen ja välttämättömien laskujen maksamiseen, joku lapsen henkilökohtaisten tavaroiden hankkimiseen tai harrastusten tukemiseen, joku lapsen yksityilääkärillä käynteihin, joku laittaa ne tilille odottelemaan aikaa, jolloin lapsi ei ole enää lapsi, vaan nuori ja antaa rahat kerralla lapaseen.

Saattaa kuullostaa yksioikoiselta ja stereotyyppiseltä ajattelulta. Pointti on se, että ainakin ne, joilla on varaa käyttää lapsilisä johonkin muuhun kuin suoranaisesti lapsen elättämiseen, voisivat antaa oman osuutensa niille lapsille, joilla ei ole mitään, ei vähäisintäkään. Pienikin muru riittäisi.

Minulla on "kimppakummilapsi" Keniassa. Se tarkoittaa, että joka päivä minulta menee 50 senttiä hänen hyvinvointinsa tukemiseen. Ja sama huima summa ystävältäni. Yhdessä tuolla kokoon saadulla 30 euron summalla voimme tarjota paremmat elämän edyllytykset lapselle ja hänen perhelleen. Varaa olisi vaikka useammankin "kummilapsen" tukemiseen.

Se ei ole paljon. Mutta se on enempi kuin ei mitään. Onko sinulla ystävää, jonka kanssa uskot ystävyyden kestävän n. 15 vuotta? Onko teillä molemmilla 50 senttiä ylimääräistä? Joka päivä? Jos vastasit kaikkiin kyllä, niin tee pieni teko. Säästä se raha ja anna hyvän kiertää.

Nyt me laihdutaan!

Kollega täräytti aamulla tekstarin, että hän oli laihtunut viikossa 2,5 kiloa! Aivan mahtavaa!!! Itse olin laihtunut "vaivaiset" 1, 2 kiloa vastaavassa ajassa. Molemmat siis ylitimme, vai pitäisikö sanoa alitimme, heilahtaen (ja kevyesti vielä) perinteisen 500 gr/ viikossa painonpudotuksen, mikä on kuulemma se ainut oikea määrä, jos painonhallinnan on tarkoitus olla pysyvää. Meillähän on tarkoitus olla sutjakssa kunnossa Amsterdamissa, eli toukokuussa! Aikaa on ja alkaa huolestuttaa, että tällä menolla olemme jopa alipainoisia ja joudumme istuman samalla penkillä lennon aikana.

Olen harrastanut painonhallintaa jo vuosia. Se on siinä mielessä hauska harrastus, että siihen ei tarvita mitään erityisiä välineitä ja sitä voi harrastaa ihan missä tahansa; kotona, matkoilla, junassa, autossa, mökillä, kaverin mökillä. Tai, kaverin mökillä harrastaminen vaatii hieman keskimääräistä korkeampaa motivaatiota, mutta jos kaikki on kohdallaan, niin sujuu se sielläkin. Kerran harrastin painonhallintaa Ruunaalla patikkareissun aikaan ja muiden paistaessa makkaraa (YÄK(lue:NAM)!!!), söin veriappelsiinilohkoja (YÄKYÄKYÄK!!!). Tuo reissu piirtyi mieleeni ja pysynee siellä viimeisiin hetkiin ennen arkunkannen laskemista seuraavista syistä: 1)Mikä himputti pani minut valitsemaan juuri veriappelsiinin, mitä inhoan muutenkin?! 2)Vain todellinen typerys harrastaa painonhallintaa Ruunaalla patikoidessaan.

Koska olen tarkka ja säntillinen ihminen, olen tietenkin dokumentoinut painonhallintaharrastustani vuosikausien ajan. Kun harrastus aktivoituu, niin teen heti taulukon, mihin kirjaan lähtöpainon ja tavoitepainoon pääsemisen gramman tarkkuudella ja viikon välein punnittuna. Harrastuksesta tekee mielenkiintoisen se, että viime vuosina lähtöpaino on ollut aivan uskomattoman korkea ja alkuaikoina se oli sama, mikä nykyisin on tavoitepainona... Tämä saa minut pohtimaan kahta asiaa, josta toinen on se, että lihakseni painavat nykyisin huomattavasti enempi, kuin joskus ruipelovuosina. Ehkä.

Joka tapauksessa, olemme siis kollegan kanssa edenneet hyvin tässä MasterLosers-sarjassa. Meillä on aivan erilaiset tavat painonpudotuksessa. Minä pyrin syömään terveellistä ja monipuolista ruokaa sen verran kuin kulutan ja hieman alle. Käyn kerran viikossa Annikan treeneissä BodyCompatissa ja muulla ajalla pyrin 10 000 askeleeseen joka päivä. Aina en pääse siihen; tänään pääsen ehkä 100 askeleeseen, mutta en stressaa.

Jätin pois kaikki karkit, keksit, pullat, sipsit, limpsat yms. turhat ja lihottavat yökötykset. Paitsi kerran söin suklaata, kun eräs kollega, huomattuaan hoikistuneen olemukseni, pakotti minut syömään ostamansa Pätkiksen ja vetosi minun käytöstapoihini. Eli on epäkohteliasta kieltäytyä tarjotusta, kun toinen poloinen viimeisillä pennosillaan on ostanut yllätykseksi jälkiruokapatukan. Vaikka Pätkis on ollut markkinoilla jo vuodesta 1978 saakka, vaikka siinä on vain 17g syötävää ja vaikka sitä myydän 10 miljoonaa kappaletta vuodessa, olisin jättänyt nimenomaan tämä yhden noista 10 miljoonasta väliin. Mutta ei! Kollega hykerteli siihen malliin, että epäilin taustalla olevan suklaanhimoni herättäminen. Mutta turhaan!

Tällaisia ruokia söin mökillä viime kesänä, eli lihaa, nuudelia, vuohenjuustoa. Näistä ainoastaa vuohenjuusto täyttää ympäristökriteerit...




Nyt olen muuttanut ruokavalioni terveellisempään. Näillä täyttyy vatsa terveellisemmin ja ympäristökin kiittää.




No pudottaja kollega puolestaa vetää hulluna treenejä kuntosalilla, varmaan viisi kertaa viikossa. Ja syö suklaata! Silti myös hänen painonsa putoaa, mikä on hieman yllättävää, koska hänen lihaksensa ovat kasvaneet niin paljon, että yhtenäkin päivänä uusi kolttu repesi hauisten kohdalta... Mutta, Jani-Petterin sanoin: Haittaaks se?! Ei todellakaan!

Muuton kourissa

Nuorimmainen on etsinyt asuntoa jo muutaman viikon ajan; on niin kova kyty päästä asumaan vuokralle. Ehdotin, etä hän voisi maksaa vuokraa minulle ja samalla toteuttaa toiveensa, mutta idea oli kuulemma huono. Ei minusta! Olisin saanut jotain 150 euroa joka kuukausi tilille rahaa ja lisäksi olisin voinut vedota aina vuokrasopimuksemme pienellä präntättyyn tekstiin, kun minulla olisi ollut jotain valittamista.

No, totta puhuakseni olisin kyllä kokenut jonkinlaista lievää epäonnistumista kasvattajana, jos täysi-ikäiset lapset vielä pyörivät aikamiespoikina ja-tyttöinä kotinurkissa. Kyllä ihmisen on päästävä itsenäistymään ja meillä täällä länsimaisessa kulttuurissa ja etenkin Suomessa se on hyvin helppoa. Koulutusjärjestelmä takaa jokaiselle suomalaiselle tietynlaisen sivistystason ja sen jälkeen on mahdollisuus vielä opiskella ammattiin huomattavasti halvemmalla, kuin moneessa muussa Euroopan maassa.

Pari päivää sitten kävin auttelemassa hieman asunnon siivouksessa. Edellinen asukas oli pessyt lattian mopilla ja yliannostellut pesuainetta reilusti; sen huomasi jo siitä, että lattia oli nahkean tuntuinen. Kaksi kertaa piti tehdä märkäpyyhintä ja lattiakuivaimella likavettä kootessaan tyttökin ällistyi, miten mustaa voi lika olla. Nytpä on sitten kiva aloittaa uusi oma elämä niin sanonotusti puhtaalta lattialta. Parempi niin, koska puhtaalta pöydältäkään sitä ei voinut aloittaa, sillä pöytää ei vielä huusshollissa ollut.

Keittokomeroa siivotessa huomattiin, miten ystävällinen edellinen asukas oli ollut; hän oli jättänyt vähän tomaatinliiskeitä leikkuulaudalle. Eihän sitä koskaa tiedä, miten nälkiintynyt seuraava vuokralainen sattuu olemaan. No, olimme juuri syöneet, joten pesimme leikkuulaudat puhtaiksi ja keskityimme etsimään uunista kadonnutta peltiä ja jääkaapista puuttuvaa hyllyä. Koska asunto on pieni ja siinä vaiheessa vielä tyhjä, siihen ei tuhraantunut pitkään aikaa ja tytön puutelista vuokraisännälle sai pari utta merkintää.

Loppuhuipennuksena siivottiin kylppäri. Siellä olikin Parman kylpyhuone-elementtiseinät. Kuullosti hienolta, ei ollut sitä. Seinät ja katto ovat siis teräslevyä elikkäs peltiä. Siihen onkin melko mielenkiintoista sitten kiinnittää hyllyjä ja naulakkokoukkuja. Tämän olivat todenneet myös edelliset asukkaat, jotka eivät olleet kiinnittäneet seinille mitään. Paitsi suihkutangon, mikä sekin oli tipahtanut alas...

Mutta tilaa on! Kokoisekseen asunto on todellinen tilaihme; siellä on jopa vaatekaappikin. Kyllä nyt passaa tytön levitellä kaikki vaattensa pitkin poikin, ja vielä jäänee suhteellisen leveä kulkuväylä eteisestä olohuoneeseen. Ellei hän sitten muuta tapojaan ja ala ajattelemaan tavalla, jolla olen yrittänyt manipuloida häntä viimeiset 19½ vuotta. Tarkennan sen vielä, koska tiedä, että tyttö lukee blogiani: laita vaatteet viikattuna siististi vaatekaappiin ja paikoilleen aina käytön jälkeen tai vie ne suoraan pyykkikoriin siten, että napit ovat auki ja vetoketjut kiinni (oletuksella, että em. varusteet löytyvät tekstiilistä).

Siitä se oma elämä lähtee, pienistä elämänhallinnan asioista!

laittelen tähän pikapuoliin kuva siitä, mitä kaikkea edellinen asukas oli piilottanut lattiakaivoon...

Pakkasta!

Tässä pakkauskaudessa on jännittävintä se, milloin Karjalaisen Mielipide-tekstiviesteihin tupsahtaa ensimmäinen tyyliin: "Vai muka ilmastonmuutos! Ei ole ilmastonmuutos totta, johan sen tajuaa kun katsoo vaan ikkunasta ulos!" Itse asiassa ihmettelen, että sellaista ei ole vielä kukaan kirjoittanut, vaikka pakkaskausi on jo jatkunut huimat neljä päivää. Johtuisiko se osittain omasta tekstaristani, jonka laitoin liian kuumana käydessäni tyylillä "Syklisyyttä noudattaen olemme menossa kohti uutta jääkautta, ellei ilmaston lämpeneminen vesitä sitäkin kokonaan." Todennäköisesti sillä ei ole ollut vaikutusta, koska sitä ei koskaan julkaistu.

Mietin eilen, että meillä suomalaisilla pyyhkii todella hyvin. Ulkona on pakkasta -32 astetta. Sisällä uskoakseni suurin osa kansalaisista tepastelee T-paita (varmaan tuotettu Intian jostain hikipajasta) päällään ja katsoo telkkaria, pitää valoja ja touhuaa muutenkin samaa mitä normaalina talvi-iltana nyt touhutaan. Koska tänään on keskiviikko, niin suuri osa käy saunassa; eihän hygieniasta voi luopua edes pakkasilla.

Meillä ei siis ole mitään hätää, vaikka ulkona paukkuu pakkanen. Niin pitkään, kun meillä on varaa nostaa patterin termostaatin lukemaa sen sijaan, että vetäisimme päälle villapaidan ja laittaisimme jalkaan sisälläkin kunnon villasukat, emme mielestäni voi valittaa. Olemme etuoikeutettuja! Meillä on sähköä, sitä ei säännöstellä ja sitä riittää kaikille (toki suomalaisissakin on pieni joukko täysin asunnottomia, mutta emme taida yltää lähellekään muiden maiden asunnottomien määrää edes prosentuaalisesti). Meidän ei tarvitse tinkiä mistään sen takia, että kovillakin pakkasilla saadaan asunto lämpimäksi. Ja ylipäätään saamme asunnot lämpimiksi, vaikka ulkona paukkuisi pakkanen lähellä 40 astetta!

Minä vedän päälleni ylimääräisen villapaidan (luit oikein: ylimääräisen, koska päällä on jo yksi sellainen normaalistikin). Kierrän sammuttamassa sähkövaloja niistä huoneista, missä ei olla. Kävin tunkemassa saunan tuuletusaukkoon pyyheliinan jo aikoja sitten. Lämmitän uunia ja ajattelen, että meille siitä pienestä jääkaudesta ei olisi niin suurta haittaa kuin keskieuroopplaisilla, joilla ei ole eristettyjä taloja eikä tuplaikkunoita, kuten meillä pohjoismaissa asuvilla. Ehkä voisin ommella vielä vuorilliset verhot?

Ja sitten asiaan. On selvää, että ilmastonmuutos voi aiheuttaa ja lisätä ääriolosuhteita. Monella on kuitenkin sellainen käsitys, että ilmastonmuutos tarkoittaa vaan joka puolella lämpötilan nousua eikä siinä sitten muuta olisikaan. Sehän olisikin kiva köllötellä pelkässä auringonpaisteessa täällä Suomessa, kun talvi olisi selätetty kokonaan! Valitettavasti ilmastonmuutos on paljon muuta. Se kuivattaa jo entisestään kuivuudessa kärsiviä aluita, lisää myrskyjä meriveden lämpenemisen myötä, sulattaa ikiroutaa (metaanin vapautuminen) ja ikijäätä (makean veden sekoittuminen meriveteen), epävakaistaa sääolosuhteita yleensäkin. Ei jaksa alkaa taas paasaamaan. Kun nyt lopetan, niin en hiilly liikaa, minkä ansiosta toisaalta voisin pienentää patteria huoneessani vähintään asteella... Joka tapauksessa, ihmetyttää, miten ison hälyn saa aikaan näinkin lyhyet pakkasjaksot.

Suomalaiset ovat vieraantuneet erä-elämästä emmekä ole varautuneet muutoksiin ja siksi joulunaikaiset sähkökatkot saivat aikaan lievää paniikia. Olemme tottuneet siihen, että sähköä tulee 24/7 nyt, aina ja ikuisesti. Ihmiset eivät muista / tiedä, että trangia-keittimellä voi keittää vettä kaupunkioloissa huomattavasti kätevämmin kuin nuotiolla.

Jos viitsimme edes hieman, meillä olisi pari vesikanisteria (vettähän meillä riittää) jemmassa, reppuun olisimme laittaneet tulentekovälineet, muonaa muutaman päivän varalle, taskulampun, paristoja, varavaateet yms. hyödyllisiä tavaroita, joita voisi kuvitella tarvitsevansa jos jotain yllättävää sattuisi. Mutta mikäs meidät voisi yllättää omassa pienessä turvallisessa lintukodossamme. Ei ainakaan myrsky tai tykkylumi. Tai ei ainakaan tulvavesi. Maanjäristykset ne ainakin ovat aivan täysin mahdottomia Suomessa! Mitään ydinonnettomuutta täällä nyt ei ainakaan tapahdu! Saatikka, että joku onneton terroristi eksyisi palelluttamaan itseään tänne paukkupakkasiin; eihän siinä edes nalli syttyisi tuleen. Se nyt on selvää, että mikään tehdas ei meillä voi räjähtää; on ne niin hyvin rakennettu (tässä ei tietenkään nyt ajatella uutta uljasta ydinvoimalaamme, missä hitsaillaan varmaan vieläkin tiivisteitä hitsaussaumoihin...).

Juu turvassa ollaan. Googlasin tuossa huvikseni Suomen katastrofit, niin yksi sinne listatuista oli vuonna 1919 alkanut kieltolaki. Että siihen malliin kun elämä on meitä kohdellut, niin ymmärtäähän sen, että ennemmin nyt suurelta osalta suomalaisia varmaan löytyy joku viina- tai kaljapullo varastoituna pahan päivän varalle, kuin vaikkapa vesikanisteri sähkökatkoksen turvaksi!