Sekaisin BodyCompat :sta

Pitää taas kerran hehkutta BodyCompat:n puolesta! Siis aivan mahtava laji on kyseessä ja täytyy edelleen kiittää ja kumartaa, että kollegat raahasivat minut tunneille viime syksynä. Voin sanoa, että eipä paljon parempaa ole minulle tapahtunut kuntoilurintamalla.

Olen aina tykännyt liikkua, mutta olen enempi sellainen pitkänmatkan kulkija. Kuntosali ei ole koskaan aiemmin ollut minun suosikkini, vaikka olenkin ymmärtänyt sen merkityksen lihaskunnon kannalta ja kannustanut opiskelijoitani suuntaamaan askeleensa sinne. Itse olen mieluummin rämpinyt umpihangessa lumikengillä, pyöräillyt Joensuusta Kuusamoon, soutanut järvellä, patikoinut liukkailla pitkospuilla.

Vuosi sitten keväällä minulla oli ylävartalo niin jumissa, että jouduin menemään fysioterapeutille. Se on paljon se, sillä minulla on korkea kipukynnys. Tyyppi ohjeisti minulle kolme eri liikettä ja ennusti osuvasti, että saatan tehdä niistä yhtä. Ei sitten tullut tehtyä sitäkään... Jotenkin vaan sain omatoimisesti muilla tavoilla ketkuteltua kivun lievemmäksi; ei vaan innostanut tehdä jotain liikesarjaa vaikka ymmärsin, että siitä olisi hyötyä.

Kun menimme ekan kerran salille, niin en olisi uskonut, miten lehti kääntyi samalla hetkellä ja minusta tuli innokas jumppaaja! Kun olin käynyt salilla neljä kertaa, kaikki hartiasäryt olivat tiessään! Se tuntui aivan käsittämättömän hienolta!!! Paras anti oli kuitenkin se fiilis, mikä tuli kaikesta yhteisvaikutelmana; innostava vetäjä, hyvää musaa, kovalla sykkeellä ja melko ankaraa rääkkiä kropalle.

Vaikka olinkin ryhmän toiseksi pulskin (!), todennäköisesti ainut mummi ja taatusti ainut, jolla oli numeroa liian pieni paita, niin ei haitannut. Olen edelleen ainut mummi, todennäköisesti, mutta sama paita ei näytä enää siltä, että se on numeroa liian pieni - HAH! Iso merkitys on sillä, että Annika kannustaa ja saa omalla iloisella asenteellaan meidät innostumaan ja jaksamaan entistä parempiin suorituksiin. Jaksaa vaan lähteä edelleen joka viikko, vaikkakin vain kerran. se on vähän verrattuna moneen muuhun, mutta se on enempi kuin ei mitään. Ja riittävästi minulle!

BodyCompat:ssa on hienoa se, että ryhmässä pystyy tekemään täysin yksilösuoritusta eikä vieressä puuskuttavaan kollegaan tai muihin treenikavereihin kiinnitä mitään huomiota. Hommaa tekee vain itselleen, kuunnellen oman kehon jaksamista. Ei tule myöskään tarvetta kilpailla, koska ei voi verrata mihinkään. Vai voiko? Olisiko verrattava paidan märkyyteen, naaman punaisuuteen, sykkeen nopeuteen, palautumisnopeuteen? Ei minusta. Itse tiedän joka kerran jälkeen, että mennään kovilla kierroksilla, mutta ei niin kovilla, että hommasta menisi maku.