Olen harrastanut painonhallintaa jo vuosia. Se on siinä mielessä hauska harrastus, että siihen ei tarvita mitään erityisiä välineitä ja sitä voi harrastaa ihan missä tahansa; kotona, matkoilla, junassa, autossa, mökillä, kaverin mökillä. Tai, kaverin mökillä harrastaminen vaatii hieman keskimääräistä korkeampaa motivaatiota, mutta jos kaikki on kohdallaan, niin sujuu se sielläkin. Kerran harrastin painonhallintaa Ruunaalla patikkareissun aikaan ja muiden paistaessa makkaraa (YÄK(lue:NAM)!!!), söin veriappelsiinilohkoja (YÄKYÄKYÄK!!!). Tuo reissu piirtyi mieleeni ja pysynee siellä viimeisiin hetkiin ennen arkunkannen laskemista seuraavista syistä: 1)Mikä himputti pani minut valitsemaan juuri veriappelsiinin, mitä inhoan muutenkin?! 2)Vain todellinen typerys harrastaa painonhallintaa Ruunaalla patikoidessaan.
Koska olen tarkka ja säntillinen ihminen, olen tietenkin dokumentoinut painonhallintaharrastustani vuosikausien ajan. Kun harrastus aktivoituu, niin teen heti taulukon, mihin kirjaan lähtöpainon ja tavoitepainoon pääsemisen gramman tarkkuudella ja viikon välein punnittuna. Harrastuksesta tekee mielenkiintoisen se, että viime vuosina lähtöpaino on ollut aivan uskomattoman korkea ja alkuaikoina se oli sama, mikä nykyisin on tavoitepainona... Tämä saa minut pohtimaan kahta asiaa, josta toinen on se, että lihakseni painavat nykyisin huomattavasti enempi, kuin joskus ruipelovuosina. Ehkä.
Joka tapauksessa, olemme siis kollegan kanssa edenneet hyvin tässä MasterLosers-sarjassa. Meillä on aivan erilaiset tavat painonpudotuksessa. Minä pyrin syömään terveellistä ja monipuolista ruokaa sen verran kuin kulutan ja hieman alle. Käyn kerran viikossa Annikan treeneissä BodyCompatissa ja muulla ajalla pyrin 10 000 askeleeseen joka päivä. Aina en pääse siihen; tänään pääsen ehkä 100 askeleeseen, mutta en stressaa.
Jätin pois kaikki karkit, keksit, pullat, sipsit, limpsat yms. turhat ja lihottavat yökötykset. Paitsi kerran söin suklaata, kun eräs kollega, huomattuaan hoikistuneen olemukseni, pakotti minut syömään ostamansa Pätkiksen ja vetosi minun käytöstapoihini. Eli on epäkohteliasta kieltäytyä tarjotusta, kun toinen poloinen viimeisillä pennosillaan on ostanut yllätykseksi jälkiruokapatukan. Vaikka Pätkis on ollut markkinoilla jo vuodesta 1978 saakka, vaikka siinä on vain 17g syötävää ja vaikka sitä myydän 10 miljoonaa kappaletta vuodessa, olisin jättänyt nimenomaan tämä yhden noista 10 miljoonasta väliin. Mutta ei! Kollega hykerteli siihen malliin, että epäilin taustalla olevan suklaanhimoni herättäminen. Mutta turhaan!
Tällaisia ruokia söin mökillä viime kesänä, eli lihaa, nuudelia, vuohenjuustoa. Näistä ainoastaa vuohenjuusto täyttää ympäristökriteerit...
Nyt olen muuttanut ruokavalioni terveellisempään. Näillä täyttyy vatsa terveellisemmin ja ympäristökin kiittää.No pudottaja kollega puolestaa vetää hulluna treenejä kuntosalilla, varmaan viisi kertaa viikossa. Ja syö suklaata! Silti myös hänen painonsa putoaa, mikä on hieman yllättävää, koska hänen lihaksensa ovat kasvaneet niin paljon, että yhtenäkin päivänä uusi kolttu repesi hauisten kohdalta... Mutta, Jani-Petterin sanoin: Haittaaks se?! Ei todellakaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti