Säästösyistä

Tuossa männä viikolla mietin, mikä on kohtuus; sekä kuluttamisessa että säästämisessä. Tulin siihen lopputulokseen, että aika moni tarkastelee em. asioita erittäin subjektiivisesti. Tämä on tietenkin aivan ymmärrettävää. Lopputulos oli se, että aika rikkaita ollaan, jos on mahdollisuus jopa säästää.

Kun olo tuntuu oikein köyhältä, kannattaa googlata globalrichlist-sivustot esiin. Ne eivät ole ihan viimeisintä päivitystä, mutta antavat kyllä selkeän kuvan siitä, että me suomalaiset kuulumme maailman rikkaimpiin. Jopa köyhimmistä köyhimmät, eli ilman rihmankiertämää omistavat vastasyntyneet lapsukaisemme. Miten köyhyys sitten määritellään, siinäpä onkin vaikea juttu. Suomessa se on yksieläjällä 1150 euron tienestit kuussa; jos jää sen alle, on ihan tilastollisestikin köyhä. Jossain muualla tuo raja on dollari päivässä ja dollarihan on n. 1,30 euroa.

Suomessa lapsilisä kuuluu jokaiselle alle 17-vuotiaalle perheen varallisuuteen katsomatta. Esikoinen saa 104,19 euroa kuussa lapaseen, ja siitä se elämä siten lähtee; vaippapakettia ostamaan. Neljäntenä perheeseen syntynyt puolestaa tienaa 168,27 euroa. Tuo tarkoittaa, että suomalainen lapsi tienaa yli 3 euroa joka kuukausi per päivä, riippuen päivien lukumäärästä.

Olen kuullut, että joissakin perheissä lapsilisä säästetään lapsen tilille, mihin ei kosketa ennen kuin kakara pääsee ripille; sitten onkin kiva ostaa päräyttää vaikka mopo noilla lapsilisärahoilla. Sehän tekee joitain 18 000 euroa. Laskin varmaan väärin, niin isolta tuo summa tuntuu. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että tätä olisi pohdittava uudestaan. Jos osa perheistä ei oikeasti tarvitse lapsilisää lapsen elämiseen, minusta on kohtuutonta saada oikeutus siihen vain tasa-arvon nimissä.

Toisaalta, missään ei ole kuitenkaan määritelty, miten lapsilisäraha on käytettävä. Joku käyttää sen koko perheen hyödyksi ruuan ostamiseen ja välttämättömien laskujen maksamiseen, joku lapsen henkilökohtaisten tavaroiden hankkimiseen tai harrastusten tukemiseen, joku lapsen yksityilääkärillä käynteihin, joku laittaa ne tilille odottelemaan aikaa, jolloin lapsi ei ole enää lapsi, vaan nuori ja antaa rahat kerralla lapaseen.

Saattaa kuullostaa yksioikoiselta ja stereotyyppiseltä ajattelulta. Pointti on se, että ainakin ne, joilla on varaa käyttää lapsilisä johonkin muuhun kuin suoranaisesti lapsen elättämiseen, voisivat antaa oman osuutensa niille lapsille, joilla ei ole mitään, ei vähäisintäkään. Pienikin muru riittäisi.

Minulla on "kimppakummilapsi" Keniassa. Se tarkoittaa, että joka päivä minulta menee 50 senttiä hänen hyvinvointinsa tukemiseen. Ja sama huima summa ystävältäni. Yhdessä tuolla kokoon saadulla 30 euron summalla voimme tarjota paremmat elämän edyllytykset lapselle ja hänen perhelleen. Varaa olisi vaikka useammankin "kummilapsen" tukemiseen.

Se ei ole paljon. Mutta se on enempi kuin ei mitään. Onko sinulla ystävää, jonka kanssa uskot ystävyyden kestävän n. 15 vuotta? Onko teillä molemmilla 50 senttiä ylimääräistä? Joka päivä? Jos vastasit kaikkiin kyllä, niin tee pieni teko. Säästä se raha ja anna hyvän kiertää.