Nuorimmainen on etsinyt asuntoa jo muutaman viikon ajan; on niin kova kyty päästä asumaan vuokralle. Ehdotin, etä hän voisi maksaa vuokraa minulle ja samalla toteuttaa toiveensa, mutta idea oli kuulemma huono. Ei minusta! Olisin saanut jotain 150 euroa joka kuukausi tilille rahaa ja lisäksi olisin voinut vedota aina vuokrasopimuksemme pienellä präntättyyn tekstiin, kun minulla olisi ollut jotain valittamista.
No, totta puhuakseni olisin kyllä kokenut jonkinlaista lievää epäonnistumista kasvattajana, jos täysi-ikäiset lapset vielä pyörivät aikamiespoikina ja-tyttöinä kotinurkissa. Kyllä ihmisen on päästävä itsenäistymään ja meillä täällä länsimaisessa kulttuurissa ja etenkin Suomessa se on hyvin helppoa. Koulutusjärjestelmä takaa jokaiselle suomalaiselle tietynlaisen sivistystason ja sen jälkeen on mahdollisuus vielä opiskella ammattiin huomattavasti halvemmalla, kuin moneessa muussa Euroopan maassa.
Pari päivää sitten kävin auttelemassa hieman asunnon siivouksessa. Edellinen asukas oli pessyt lattian mopilla ja yliannostellut pesuainetta reilusti; sen huomasi jo siitä, että lattia oli nahkean tuntuinen. Kaksi kertaa piti tehdä märkäpyyhintä ja lattiakuivaimella likavettä kootessaan tyttökin ällistyi, miten mustaa voi lika olla. Nytpä on sitten kiva aloittaa uusi oma elämä niin sanonotusti puhtaalta lattialta. Parempi niin, koska puhtaalta pöydältäkään sitä ei voinut aloittaa, sillä pöytää ei vielä huusshollissa ollut.
Keittokomeroa siivotessa huomattiin, miten ystävällinen edellinen asukas oli ollut; hän oli jättänyt vähän tomaatinliiskeitä leikkuulaudalle. Eihän sitä koskaa tiedä, miten nälkiintynyt seuraava vuokralainen sattuu olemaan. No, olimme juuri syöneet, joten pesimme leikkuulaudat puhtaiksi ja keskityimme etsimään uunista kadonnutta peltiä ja jääkaapista puuttuvaa hyllyä. Koska asunto on pieni ja siinä vaiheessa vielä tyhjä, siihen ei tuhraantunut pitkään aikaa ja tytön puutelista vuokraisännälle sai pari utta merkintää.
Loppuhuipennuksena siivottiin kylppäri. Siellä olikin Parman kylpyhuone-elementtiseinät. Kuullosti hienolta, ei ollut sitä. Seinät ja katto ovat siis teräslevyä elikkäs peltiä. Siihen onkin melko mielenkiintoista sitten kiinnittää hyllyjä ja naulakkokoukkuja. Tämän olivat todenneet myös edelliset asukkaat, jotka eivät olleet kiinnittäneet seinille mitään. Paitsi suihkutangon, mikä sekin oli tipahtanut alas...
Mutta tilaa on! Kokoisekseen asunto on todellinen tilaihme; siellä on jopa vaatekaappikin. Kyllä nyt passaa tytön levitellä kaikki vaattensa pitkin poikin, ja vielä jäänee suhteellisen leveä kulkuväylä eteisestä olohuoneeseen. Ellei hän sitten muuta tapojaan ja ala ajattelemaan tavalla, jolla olen yrittänyt manipuloida häntä viimeiset 19½ vuotta. Tarkennan sen vielä, koska tiedä, että tyttö lukee blogiani: laita vaatteet viikattuna siististi vaatekaappiin ja paikoilleen aina käytön jälkeen tai vie ne suoraan pyykkikoriin siten, että napit ovat auki ja vetoketjut kiinni (oletuksella, että em. varusteet löytyvät tekstiilistä).
Siitä se oma elämä lähtee, pienistä elämänhallinnan asioista!
laittelen tähän pikapuoliin kuva siitä, mitä kaikkea edellinen asukas oli piilottanut lattiakaivoon...
-
Tynnyrisauna-ystäväni mökillä nökötti elokuussa yhä laavu, jonka olimme tehneet väliaikaista käyttöä varten kolmisen vuotta sitten . No, äkk... -
No tulipa taas kerran todistettua, että ei ole meikäläisen opinnot menneet hukkaan. Olen meuhkannut jo vuosia siitä, että kuluttajan olisi t... -
Tänä talvena on satanut melkoisesti lunta. Keli on ollut myöskin melko lauhaa joten on selvää, että lumen paino on lisääntynyt päivä päivält...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti