Kirveelle töitä, jatkuu

Mökin puusavotta eteni taas lauantaina. Paikalla oli kolme smurffihousuista ahkeraa aikuista. Saimme 5 tunnissa karsittua ja pätkittyä kaksi isoa haapaa ja raahattua oksat polttopaikalle. Lisäksi aloitimme kolmannen puun karsinnan.  Oksia on niin paljon, että ne on pakko polttaa. Puut on kaadettu naapurin pellolle ja hän lupasi, että siihen saa tehdä nuotion.

Hidasta hommaa on! Ehkä ei ollut paras idea sanoa, että tehdää karsiminen ja pätkiminen ite niiltä kohtaa, mihin laippa yltää. On se metsuri ajatellut, että taas yritetään säästää. Viime vuonna Pupulan kruunaamaton kuningatar säästi samantapaisesti - ja sai todennäköisesti ikuisen vaivan käteensä liiallisesta mesomisesta liian paksun koivun kimpussa liian heiveröisellä sahalla...

Ei näkynyt Ykköstä, ei Kakkosta, ei Kolmosta, Nelosesta puhumattakaan - de facto - kuten me entisaikojen latinistit sanomme. Mutta onhan tässä vielä talvea jäljellä. Saunamökissä oli kiva pitää taukoa ja kuivatella vaatteita työn lomassa. Jäätä on vain 10 cm, sen verran kuitenkin, että piti kairata avanto!

Risujen raahaaminen tympi! Kyllä osaa olla typerää hommaa! Olisin mieluummin halkonut, mutta pakko on yrittää saada pellon puut karsittua ja risut poltoon mahdollisimman pikaisesti. Eli meijän porukat tuntien, ehkä maaliskuun puoliväliin mennessä. Sen jälkeen on vuorossa loput puut pihan puolelta.

Yritämme tehdä karsinnan ja sahaamisen aina puu kerrallaan. Halkominen saa odottaa. Paitsi iltapäivän lopussa en malttanut, vaan haloin pikkuisen ihan vaan muistin virkistämiseksi.

Tarkoitus on saada puut halottua silleen, että ne voi vetää kelkalla (moottori-) pinoihin mökin pihalle. Jos lunta on näin vähän, niin tulee ongelmia. Tällä hetkellä siis noin 2 cm! Se sulaa melko sukkelaan. Kiirettä pitää! Joka viikonloppu pitäisi olla hommissa. Nyt on oltu jo kolmesti ja hyvin, hyvin pienesti homma etenee. Mutta etenee kuitenkin.

Huussin saneeraus, osa 4

Pupulan huussin remppa on edennyt vaiheeseen, missä on syytä pysähtyä ja miettiä, miksi aloitimmekaan. Erityisesti, pienestä mittavirheestä johtuva lattia- ja seinälautojen yhteensopimattomuus, masensi hieman. Mutta eihän sitä aina voi saada kaikkea; tässä tapauksessa oikeassa ristimitassa olevaa huussia.

Lisäksi meiltä loppuivat kierrätyslaudat ja joudumme ostamaan seinän runkoa varten kunnolliset kakkoskakkoset tai kakkosneloset. Ne eivät sovi autoon ja peräkärriä ei viitsi ottaa, koska siinä on kesärenkaat. Toisaalta, tiellä ei ole lunta, mutta sen sijaan jäätä kuin luistinradalla. Remppa saattaa jatkua vasta keväällä.

Oli siis aikaa lähteä miettimään huussin visuaalista ilmettä. Pupulan tyyliin sopii hyvin pupun korvia muistuttava smyygi. Tai ehkä sen voisi laittaa jopa seinälle, sillä ikkunan smyygilauta jää verhon taakse.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Meikäläinen piirsi vapaalla kädellä kuvion, jonka voi tulkita jopa melko läheisesti pupun korviksi. Helposti sain sahattua, eikä edes laudan keskellä oleva oksa tuottanut haastetta. Toki, onhan tässä tullut vuosien saatossa tehtyä yhtä jos toistakin.

Sahauksen jälkeen viimeistelin teoksen hiomalla sen. Nyt ei tartte pelätä, että menee tikku sormeen siinä vaiheessa, kun kiinnittää sen seinälle. Ja seinälle se on kiinnitettävä! Jos vaikka maalaisi harmaaksi ja laittaisi ovenkarmin päälle! Sitä ennen on vielä rakennettava seinä, johon ovi tulee. Mutta onpahan jo tuokin odottelemassa ja tuomassa painetta seinäntekoosuudelle. 

Hiirulaisen hieno maja...

Ei todellakaan ole mikään kenkäraja, vaan meikäläisen talo! Kyllä on maailma muuttunut ja hiiristä tullut röyhkeitä! Kun tanskalais-ruotsalainen pihakoiramme Vili kuoli vuosi sitten, typerät naapurin kissat valloittivat pihan ja nyt hiiri yrittää samaa sisätiloissa.

Kolmonen kuuli omituista rapinaa seinän takaa ennen joulua! Ajattelin, joku satunnainen hiiri on saattanut eksyä vuorilaudan väliin ja tuskin se sinne jää majailemaan. Olin väärässä!

Joulun jälkeen rapinaa on kuulunut makuuhuoneen seinän takaa. Ja keittiön seinän takaa. Hiiri aivan selvästi oli tullut asumistarkoituksessa vuorilautojen väliin. Tuntui tosi ärsyttävältä,  että miten sellaisen saa tämmöisestä isosta talosta häädettyä?! Onneksi äänten perusteella se on vielä sinkku!

Nokka näkyy...

Eilen illalla, kun luin sängyssä, rapina alkoi kuulua ihan korvan juuresta. Paikallistin äänen sängyn taakse, pistorasian viereen. Pistorasia on ollut viimeiset 30 vuotta hieman hatarasti paikallaan, eli siinä on ollut vähän mittavirhettä kun kipsilevyyn on tehty pistorasialle paikka. Kun tarkastelin seinää, niin lattialle oli ilmestynyt kipsilevyjauhoa. Hiiri oli löytänyt asennusvirheen seinästä ja pyrki hyödyntämään jo osittain valmista reikää.

Jäin istumaan! Ja todellakin, pistorasian vierestä alkoi kuulua rapinaa ja sitten pienestä reiästä ilmestyi näkyviin pieni nenä ja silmä! Voi hyvänen aika!!!

Siis todellakin kohta lähtee! Hiireltä nirri nimittäin. Sain videoitua  pätkän, missä tuo gangsteri-hiiri puree kipsilevyyn reikää ja yrittää tunkeutua siitä huoneeseen. Paikkasin reiän roudarinteipillä, puupalikalla ja kirjalla ja läksin evakkoon olkkariin! Töistä tultua kävin varustautumassa muutamalla tappovehkeellä, aukaisin paikkaamani kolon ja virittelin vehkeet. Jos hiirellä on yhtään älliä, se syöksyy surman suuhun mitä pikimmin, sen parempi.

Kuolo odottaa...

Mutta mutta, makarissa on niin sanotusti vielä hiirenhiljaista. Ja rapina on siirtynyt olohuoneen telkkarinseinän taakse. Miten hitossa saan sen takaisin makarin seinustalle?! Siellä odottaisi paria namiakin...

Kirveelle töitä!

Nyt on turvattu kevään vapaa-ajan harrastukset! Nimittäin mökillä vieraili metsuri ja se tarkoittaa, että tästä etiä päin meikäläisellä riittää halon hakkuuta! Ja sehän on kivaa puuhaa, se!

Oikeesti? Tammikuu!

Haastetta urakalle tuo se, että mökillä ei ole milliäkään lunta! Ja nyt on jo tammikuu yli puolivälissä. Ei kuuluu normaalin vaihteluun, vaan syy on ilmastomuutoksen aiheuttamaa. Näinkö on käytävä takavarikoimassa perikunnan mönkijä, jotta halot saa siirrettyä pinoihin?!

Jäätä ehkä 10 cm.

Ei näkynyt tontilla Ykköstä, ei Kakkosta eikä Kolmosta, Nelosesta puhumattakaan. Sen sijaan näkyi jäänmurtaja Protector, jota ei normaalisti näy tähän aikaan vuodesta, vaan vasta huhtikuussa.

Päivän saalis!

Porukoilla oli jotain muuta puuhaa, ymmärtäähän sen. Tämä urakka kestää kuitenkin kesään saakka, niin paljon puita tulee halottavaksi ja sehän tarkoittaa sitä, että hyvässä lykyssä joku saattaa joskus keritä avuksi! Tämän ensimmäisen kerran saalis oli kolmen järeän männyt pilkonta.

Sitä ennen miehen piti toki sahata ne sopivan mittaisiksi. Nimittäin hän oli sanonut metsurille, että ite pätkitään ne puut, mihin laippa riittää. Taas säästetään...

Taas lähti lapasesta!

Mulla on ollut iltaisin tekemisen puutetta, kun jouluhommelit meni ohi. Tykkään tehdä käsillä, mutta tekemiset löytyy lähinnä mökeiltä, omilta ja vierailta. En kattele telkkaria kovinkaan paljon, joten ilta ei vierähdä rattoisasti sohvalla. Katson lähinnä Alaskan erakkoja (niitä aitoja) ja Rillit huurussa. Mielestäni se, että nykyisin peritään ns. YLE-veroa, on tosi epäreilua.

Lenkilläkään en käy joka (toinenkaan) ilta, vaikka pitäisi. Tämä on aikaansaamattomuutta. Nyt ei olisi edes pakkanen esteenä. Hohhoijaa - luuserijengissä ollaan. Mutta jahka illat valaistuu, meikä ryömii kuin mörrimöykky luolastaan ja liikunta alkaa taas maistumaan. Paitsi mörrimöykky, se alkuperäinen, taisi nimenomaan liikkua pimeällä...

Onnekseni en ole mikään Suomi leipoo -ohjelman potentiaalinen kandidaatti, joten ei tule paljonkaan väsättyä herkullisia leipomuksia, jotka olisi sitten syötävä.

Mutta yht'äkkiä iski neuloosi. En todellakaan ole taitava tällä saralla, vaan aina mukavuusalueeni ulkopuolella. Neulon niin harvoin, että joudun aina katsomaan ohjeen netistä. Ja kirjoittamaan kerrosluvut muistiin. Ja katsomaan ohjetta useammankin kerran neulonnan aikana. Kälyni ja serkkuni kuuluvat neulojien aateliin! Jos vertaisin taitojamme historialliseen tyyliin, he kuuluvat homo sapiens- heimoon ja minä neahdertalilaisiin.

Mutta niin vaan olen saanut väsättyä kohta neljä paria villasukkia! Toki ne on alaikäisten kokoa. Toki ne ovat yksinkertaista neuletta. Mutta on ne kuitenkin ite tehty ja on ollut kivaa! Itse asiassa tykkään kovasti. Tässä on selkeästi alue, jossa minulle riittää perusosaaminen. Jo näilläkin taidoilla on kiva saada aikaiseksi ja illat sujuvat rattoisaan puunhalontaprojektia odotellessa.

Huussin saneeraus, osa 3

Tänään Pupulan huussin remppa eteni taas muutaman laudan verran. Mökille olisi päässyt autolla, mutta päätettiin reippailla ja käveltiin mökille todella vähälumisessa maisemassa.

Ja miksiköhän nämä talvet ovat tällaisia? Olisiko jo syytä uskoa, että ilmastonmuutos aiheuttaa meille Suomessa näitä ihmeellisiä sääilmiöitä?! Maapallon lämpeneminen tarkoittaa meillä juuri tätä. Lämmintä talvella, kylmää kesällä. Rajuja tuulia, roudattomia talvia. Ja sitä, että keskitalvella, kun pitäisi hytistä 20 asteen pakkasessa, voikin tehdä huussin remppaa paljain käsin ulkotiloissa.

Oisko mittavirhe?!

Jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin. Eli eipä muuta kuin lautoja sahaamaan ja lattialautoja ruuvaamaan. Aika nopsaan alkoi näyttää siltä, että voiko ristimittaan luottaa jos seinät on vinot.

No 10 senttiä, ehkä

Mitä pitemmälle homma eteni, sen selvemmäksi kävi, että jossain vaiheessa oli tapahtunut virhe. Todennäköisesti aiemman huussinikkarin toimesta...

Ammattilaiset asialla

Ja äkkiäkös tuostakin selvittiin, ei tarvittu kuin lauta, joka ruuvattiin niin, että runkolauta jäi sen alle hieman, korostan sanaa hieman, vinosti.

Kas näin

Sitten alkoivat muut haasteet. Ovessa taitaa olla jotain säätöjä edessä. Todennäköisesti joudumme rakentamaan koko etuseinän ovineen ihan kokonaan uudestaan. Seinähän tipahti jo alkuvaiheessa sijoiltaan ja voipi olla, että edes meidän taidoilla (nimenomaan) sitä ei saada soviteltua paikoilleen niin, että myös ovi aukeaisi kunnolla...

Panssarilasi - ympäristöteko

Jatketaan vuotta 2020 ympäristöasioilla. Tällä kertaa mulla olisi haasteena uuden puhelimen ostaminen. Ja kyllä, se on haaste meikäläiselle! Kuulun vähemmistöön, joka uusii puhelimensa vasta sitten, kun se ei enää oikeasti toimi. Ja nyt on tullut se aika.

Pieni näyttö

Älypuhelimissa on se hassua, että niiden teknologia kehittyy jatkuvasti, mutta akkutekniikka on pysynyt samana viimeiset parikymmentä vuotta. Akku simahtaa helposti kylmässä ja heikkenee mitä useammin sitä lataa. Moni hankkii uuden älypuhelimen vaikka selviäisi pelkällä akun ostolla! Periaatteessa normipuhelin voi kestää käytössä 5 - 10 vuotta.

Apple ja Samsung saivat molemmat merkittävät sakot kun selvisi, että päivitysten yhteydessä puhelinten toiminta hidastui - tarkoituksellisesti. Puhelinta käytetään mm. kommunikointivälineenä, tiedon etsintään, pelaamiseen. Tutkimusten mukaan noin 29 % ihmisistä räplää puhelintaan 3 - 5 tuntia päivässä.

Riski kasvaa

Älypuhelimista on tullut nopean syklin laite, jonka nopea ja jatkuva kehitys ei takaa huippulaatua. Erään tutkimuksen mukaan älypuhelinten globaali käyttöikä on noin 21 kuukautta! Kun miltei puolet maapallon väestöstä omistaa puhelimen, ei liene ihme, että elektroniikkajätemäärä on valtava.

Älypuhelimissa on arvokkaita, uusiutumattomia raaka-aineita: kultaa, hopeaa, kuparia, nikkeliä, kobolttia sekä muovia ja lasia. Kun 1 miljoona kännykkää on kierrätetty asiallisesti, niistä saadaan pelkästään kultaa 24 kilon verran uudelleenkäyttöön.

Moni pelkää, että tietoturva on vaarassa jos laittaa puhelimensa kierrätykseen. Elker oy:n mukaan Suomessa saadaan vain 10 % puhelimista asialliseen kiertoon. Sen sijaan niitä hajotetaan itse kirveillä tai ne on  jätettu lojumaan kaapinpohjalle. Iteltä löytyi välittömästi kolme puhelinta.

Missä suojalasi

Tässä olisi tehtävä ryhtiliike! Tarvitsetko OIKEASTI aina uusinta mallia? Ostatko UUDEN AKUN puhelimen sijasta? Oletko SUOJANNUT puhelimesi näytön, jotta se kestää ja kestää ja kestää?

Ja nyt asiaan. Puhelimeen kannattaa ostaa oikea suojaLASI eikä muovista suojakalvoa. Myös suojalaseissa on eroja! Panssarilasi on niistä laadukkain. Mitä isompi näyttö on, sen tärkeämpää on sen suojaaminen. Puhelin ei ole lyhytsyklinen elektroniikkalaite normikuluttajalle oikein suojattuna! Panssarilasit saa tilattua helposti verkkokaupasta:  Panssarilasit

Uusi vuosi - vanhat kujeet

Niinpä siinä kävi, että vuosi vaihtui rakettien paukkeessa. Ite kuuntelin lähinnä Abban Happy new year -biisiä ehkä sata kertaa putkeen, mutta siitä aiheutuva ympäristöhaitta oli minimaallinen kanssamatkustajille. Samaa ei voi sanoa kaikista juhlijoista.

Rakettien ja ilotulitteiden hinnat on painuneet niin alas, että monessa perheessä järjestetään oma tulitus. Toki ennenkin on raketteja paukuteltu. Kun Ykkönen ja Kakkonen olivat pieniä ja Kolmonenkin reilun vuoden, vietimme uutta vuotta kesämökillä. Olimme raskineet ostaa kolme rakettia, jokaiselle pojalle niin sanotusti oman. Kun raketit oli pamautettu ja ihailtu pauketta noin 30 sekunnin ajan, siiryttiin mökkiin hengittämään lyijyhöyryjä tinanvalannan merkeissä. Että on sitä ennenkin osattu elää vaarallisesti.

Kävin uudenvuodenpäivänä iltakävelyllä. Naapureilla oli olleet oikein kunnon jytkyt käytössä, sillä tienpenkoilla rytkötti raketinraato poikineen. Ilotulituskarkelot olivat vissiin sen verrat riehakkaat, että unohtui tuo jätteiden vieminen omaan pihaan. Mutta ei ajanut aura-auto, ei satanut armollista lunta. Sitä mietin, että paikalla on täytynyt olla myös aikuisia, niin voimakkailta nuo räjähdepaketit näytivät. Näinpä siinä saatiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla: raketteja voi ampua keskellä tienpenkkaa ja jätteet voipi jättää muitten harmitukseksi pitkin pientareita. Että semmosta.