2.1.2020

Uusi vuosi - vanhat kujeet

Niinpä siinä kävi, että vuosi vaihtui rakettien paukkeessa. Ite kuuntelin lähinnä Abban Happy new year -biisiä ehkä sata kertaa putkeen, mutta siitä aiheutuva ympäristöhaitta oli minimaallinen kanssamatkustajille. Samaa ei voi sanoa kaikista juhlijoista.

Rakettien ja ilotulitteiden hinnat on painuneet niin alas, että monessa perheessä järjestetään oma tulitus. Toki ennenkin on raketteja paukuteltu. Kun Ykkönen ja Kakkonen olivat pieniä ja Kolmonenkin reilun vuoden, vietimme uutta vuotta kesämökillä. Olimme raskineet ostaa kolme rakettia, jokaiselle pojalle niin sanotusti oman. Kun raketit oli pamautettu ja ihailtu pauketta noin 30 sekunnin ajan, siiryttiin mökkiin hengittämään lyijyhöyryjä tinanvalannan merkeissä. Että on sitä ennenkin osattu elää vaarallisesti.

Kävin uudenvuodenpäivänä iltakävelyllä. Naapureilla oli olleet oikein kunnon jytkyt käytössä, sillä tienpenkoilla rytkötti raketinraato poikineen. Ilotulituskarkelot olivat vissiin sen verrat riehakkaat, että unohtui tuo jätteiden vieminen omaan pihaan. Mutta ei ajanut aura-auto, ei satanut armollista lunta. Sitä mietin, että paikalla on täytynyt olla myös aikuisia, niin voimakkailta nuo räjähdepaketit näytivät. Näinpä siinä saatiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla: raketteja voi ampua keskellä tienpenkkaa ja jätteet voipi jättää muitten harmitukseksi pitkin pientareita. Että semmosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...