12.10.2015

Taas me rempataan!

Olin ajatellut, että vuorotteluvapaani loppuhuipennuksena makoilen ihan vaan potslojona pari viimeistä viikkoa ja sitä ennen nyt lokakuussa aloitan jo varovaisen orientoitumisen siihen, että mahdollisesti palaan aikaan, jota rytmittää kello. No toki kello rytmittää  aikaa muutenkin, mutta  - juu nou - ymmärrätte varmaan pointin.

Toisin kävi! Kolmonen, tuo pojista nuorin, päätti kantaa kortensa kekoon sukumme epätavallisen kiihkeään remppaamisinnostukseen. Hän ostaa posautti asunnon, joka tietenkin, rempataan katosta lattiaan. Ykkönen on rempannut kolme kerrostaloasuntoa ennen omakotitalonsa rakentamista. Kakkonen on rempannut kolme kerrostaloasuntoa ja muutamat Subway-ravintolat siinä sivussa. Olen auttanut molempia isoveljiä, jotka siis ovat minulle lapsia, mutta en sentään kaikissa rempoissa. Tasapuolisuuden nimissä olen tietty mukana tässä Kolmosenkin - mahdollisesti ensimmäisessä, mutta ei suinkaan viimeisessä - urakassa.
Irtoo nyt!!!

Olen melko pro remonttihommissa (mikä nyt lienee jo tullut teille kaikille kolmelletoista lukijalleni varsinaisen selväksi), joten sain tietenkin haastavia tehtäviä vastuulleni. Aivan ekana kunnostauduin tapettivuotien irrottamisessa. Sitten kunnostauduin tapettisuikaleiden irrottamisessa ja lopuksi kunnostauduin tapettisiprujen irrottamisessa. Aikaa hommaan meni muutama päivä. Tämän jälkeen alkoivat paklaukset ja hionnat.

Yritin epätoivoisesti saada jotain tyyppiä ylitasoittamaan maalattavia seiniä, mutta turhaan. Kolmonen ehdotti, että asennetaan maalattava tapetti, niin vältytään ylitasoituksilta. Pohdimme asiaa suuntaan jos toiseenkin ja lopulta Kolmonen päätti, katsottuaan pari opastusvideota youtubesta, että vaikuttaa todella helpolta ja hän tekee ylitasoituksen itse. Mitään ammattilaista siinä tarvita!!! Äitiinsä on tullut ainakin siinä, että rohkeutta riittää. No, olen lukenut myös Liisa Keltikangas-Järvisen ja päättelin oitis, että pojalla on siis korkea sopeutuvuus ja matala epäonnistumisen pelko. Itse, liian monta kokemusta rikkaampana Ykkösen ja Kakkosen remonteista, vetäydyin sen sijaan takavasemmalle ja aloitin paklaamisen. Tiedän, missä menee raja meikäläisen ammattitaidossa, sillä olenhan oppinut sen todella mainiosti ns. kantapään kautta.

Huomaa suojain!
Sen jälkeen pääsin hiomaan. Ensin hioin cyproc-seinää. Sitten hioin betoniseinää ja lopuksi hioin vielä maalattua seinää. Ja välillä aina paklasin.

Kun hionnat oli hiottu, ylenin maalariksi.  Ensin maalasin jo maalauttua seinää, sitten maalasin ylitasoitettua seinää ja lopulta maalasin vielä cyproc-seinää. Kohta joudun maalaamaan vielä pattereita, ellei Nelonen, tuo sisaruskatraan ainut neitokainen, pelmahda paikalle ja hoida hommaa kotiin. Näin siis remppa etenee omalta osuudeltani. Toki siellä on näkynyt muitakin apureita. Mitä nyt on kaikki kalusteet roudattu siirtolavalle, vähän seiniä purettu ja uusia pystytetty, veskin laatat irrotettu iskuporakoneella,  yms. yms. yms. Että semmosta pientä askaretta tässä vielä hommaillaan, ainakin lokakuun loppuun ja mahdollisesti vielä marraskuun ekalla viikollakin.
Huomaa työasento!






Smurffi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...