15.10.2015

Pallohullun päiväkirjasta; Lähdössä jonnekin?!

Mamma tuli illalla kotiin ja sanoi, että minun pitää pakata. Kuulin ensin, että kakata ja menin odottamaan ovelle, milloin lähdetään. Mutta mamma ei tullut mukana vaan meni penkomaan komeroa. Se löysi sieltä semmoisen punaisen joulupussin, vaikka se väitti, että se on minun kassi. Ei minulla ole mitään kassia ikinä ollut, mutta mamma kirjoitti siihen minun nimen ja sanoi, että nytpä on!

Sitten se alkoi penkomaan minun namivarastoja! Minä olisin auttanut, mutta mamma sanoi, että minusta on vaan harmia. Minulle tuli niin paha mieli, että meniin istumaan omaan tuoliini ja päätin, että en aio lämmittää mamman varpaita ensi yönä. Mutta sitten minulle tuli kylmä ja menin odottamaan sängylle, milloin mamma tulee nukkumaan ja pääsen sen peiton alle. Itse asiassa mamma ei tajua, että se lämmittää minun varpaita enkä minä sen. Paitsi minulla on vaan tassut ja niissä liian pitkät kynnet, koska se ex-mamma ei ole viitsinyt leikata niitä kahteen viikkoon!

No kesken kaiken mamma oli raahannut omankin laukkunsa sängylle ja alkoi mättää siihen vaatteita. Se sanoi minulle, että se lähtee töihin, mutta en usko! Eihän se ole käynyt töissä aikoihin, kun sillä on se minunhoitovapaa. Sellainen, että se joka päivä pitää minulle seuraa. Vaikka mamma sanoi, että sitä ärsyttää kun sen pitää pissittää minut joka aamu ja se haaveilee, että ei tartteisi. Niin pitäisikö minun pissiä sitten housuun? Kun minulla ei edes ole housuja?!

No sitten alkoi haista tosi hyvälle ja huomasin, että mamma oli löytänyt melkein kaikki minun namit! Se laittoi niitä eri pussukoihin ja yhteen se kirjoitti, että Nickylle! Niin sanoin, että ootko seonnut, minun nimi on Vili! Mutta mamma vaan sanoi, että pitää olla kohtelias ja voin kuulemma viedä tuliaisia! Niin kenelle? Sillekö ärsyttävälle piskille, joka asuu ex-mamman luona? Se ei tartte mitään tuliaisia, mutta voin kyllä esitellä sille hammasrivistöäni, jos se tulee metriä lähemmäksi!

Sitten minä tajusin, että mamma aikoo hankkiutua minusta eroon ja joudun taas sen Nickyn kanssa jonnekin; varmaan sinne keskitysleirille ex-mamman kotiin. Siellä on ne kalterit eikä saa ruokaakaan kunnolla. Mutta mamma sanoi, että sittenpähän näet. Ja alkoi raapustamaan jotain lappua ex-mammalle, joka kuulemma hakee minut mukaansa. Minun pitää olla reipas ja kiltti. Mutta en halua! Me tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat ollaan tarvittaessa väsyneitä ja tuhmia. Minä ainakin!

Saanko jäädä kotiin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...