Pallohullun päiväkirjasta: Melkein kuollut

Ex-mamman hoivissa

Meikäläinen, pieni tanskalais-ruotsalainen pihakoira-parka, oli siis ex-mamman luona pari viikkoa, koska minun oma mamma halusi päästä minusta eroon! En kyllä ymmärrä miksi, sillä minä olen sille tosi hyvää seuraa! Yleensä aina kuljen sen perässä, etenkin keittiössä. Niin luulisi olevan kivaa, kun joku on koko ajan vierellä ja haluaa tietää, mitä se mamma oikein puuhaa. Kuten syökö se nameja (eikä anna minulle) tai tekeekö se ruokaa (eikä tiputtele minulle maistiaisia). Mutta ei; se ei kuulemma jaksa pissittää minua aamulla, vaikka ite kuiteskin tekee niin joka aamu, siis pissaa!

No minä jouduin sitten sinne ex-mamman luo ja siellä asustaa se Nicki. Sekin on kuulemma tanskalais-ruotsalainen pihakoira, vaikka ei kyllä uskoisi! On se niin ärsyttävä. Joskus se ruiskauttaa kyllä itseensä sellaista hajuvettä, että minua alkaa kiinnostaa; en kyllä muista mikä, mutta silti. Yleensä se joutuu kuitenkin olemaan siellä vankilassa, koska se on niin tuhma. Mutta silloin kun se haisee hyvälle, niin voisin hieman näytellä sille paikkoja... Ex-mamma väitti, että aina kun minä en ole siellä, niin tuo Nicki saaomppia joka paikassa. Että se ei ole ollut kaltereitten takana puoleen vuoteen, niin onkohan se sitten jollain koeajalla???

Ai mää vai?

No niinhän siinä sitten minulle kävi, että olin siellä ex-mamman luona ja se ilmoitti ensi töikseen, että minun pitää laihtua! Minun, pienen alipainoisen pihakoira-paran?! Mamma on laihduttanut jo viimeiset  kaksi kuukautta ja siinä samassa minäkin, koska se ei enää tykkää lenkkimakkarasta eikä pullasta eikä mistää sellaisesta, missä on paljon hiilareita tai rasvaa; niin kun yleensä kaikesta hyvästä!

Ja niin siis kävi, että ex-mamma alkoi mittaamaan minun ruokia ja myhäili tyytyväisenä, kun minun maha kurisi niin kovaa, että se Nicki luuli, että minä murisen sille. Tiesinhän minä, että siinä käy huonosti ja niinpä minua alkoi yskittämään! Yskin tosi kovasti ja jopas alkoi ex-mammalle tulla hätä! Mikä minusta olikin sille ihan oikein! Ja se soitti mammalle, että nyt lääkäriin.

Kohta kuolen

Lääkäri tuikkasi minulle pyllyyn piikin ja sitten pääsinkin jonnekin niitylle, mikä oli täynnä tyhmiä kissoja, jotka pelkäsivät minua ja ajoin niitä puuhun! Niitä kissoja oli niin paljon, että  puiden oksat katkeili niitten painosta ja ne aneli armoa, että en söisi niitä. YÄK, jotain kissoja vai?!
Sitten ex-mamma keitti minulle paistia ja makkaraa ja tarjoili sitä aina, kun vaan kävelin sen ohi. Välillä se syötti minulle juustoa! No jahtasin sitten myös oravia, jotka ei päässeet karkuun minua koska olin niin nopea ja osasin kiivetä puissa ja kaikki kylän talitintit tipahti maahan heti kun sain haukuttua ekan haukahduksen! Ja mamma vannoi, että se käyttää minua iloisena aamupissalla joka aamu ja vielä illallakin! Sitten kuulin, kun lääkäri sanoi, että minulle on loppuikä syötettävä jotain pastilleja ja niiden kanssa paistia ja kanaa, tupla-annokset! Mutta mamma sanoi, että olin kuullut väärin; en kyllä usko!