Remppa on vihdoin finaalissa!

Nyt on remppa edennyt siihen vaiheeseen, että vuokralaiset ovat jo kantaneet kamansa huoneistoon. Pientä hifistelyä se vielä vaatii. Sähkömies, joka ilmestyi lopultakin paikalle, ei ollut ottanut mukaan sytyttimiä... Eteisen ovenkynnys kaipaa vielä ohutta ovilistaa. Makarin ovea on hieman hiottava. Eteisen kaapistoista uupuu ylä- ja alasokkelit. Tässä oleelliset mainitakseni. Jos olisin tiennyt, olisin tiennyt!

Ja taas paklataan!

Vielä torstaina eli päivää ennen vuokralaisen muuttoa kerkisimme paklata viimeisen tiilen, mikä ponnisti makarin puolelle. Aivan uskomatonta! No, olen oppinut todella hyväksi paklaajaksi. Minulta onnistuu suitsait tasoitukset, hionnat ja maalaukset! Kerkisin sutaista jopa viimeisen maalipinnan juuri ennen kuin vuokralaiseni äiti ilmestyi paikalle perjantaina.

No siihen liittyen on pakko kertoa, että työvaatetuksella on todella iso merkitys! Minulla on oikeat työhousut, jotka olen saanut ihan luvallisesti työpaikkani poistoista. Ne on tosi hyvät puuvillaiset housut, jotka jalassa näytän aivan ammattilaisellta (paino sanalla näytän). Siniset housut ja valkoinen paita päällä luovat mielikuvan remontoijasta, jolla on homma hallinnassa (paino sanalla mielikuvan).

En ole aivan varma, mitä vuokralaiseni äiti tarkoitti, kun hän sanoi minulle, että olenko ihan itse tehnyt tämän remontin... Ilmaisu oli kuitenkin selkeästi positiivinen ja jopa ällistynyt (mikä ei toisaalta ollut mikään ihme) ja johtui nimenomaan työvaatteistani. Uskottavuus lisääntyy heti, kun näyttää siltä miltä ammattilaisen pitääkin näyttää.  Samaa en voi sanoa sähkömiehestä, jota en nähnyt kertaakaan koko remppani aikana. Tämä saattoi olla myös onni meille molemmille.

Mitään vesiputkia tartte varoa!

Summa summarum voin sanoa, että onneksi remppa on kuitenkin finaalissa. Kun mietin, että 1.syyskuuta - 4.lokakuuta jokainen arkipäivä raahauduttiin rempalle ja parhaina päivinä vielä viikonloppuisinkin ja siinä sivussa piti käydä ihan oikeissakin töissä, niin kyseessä ei ollut hassumpi saavutus. Olen väsynyt ja onnellinen mutta enempi väsynyt. Mutta myös onnellinen.

Lopputulosta

Tein remontin mielestäni aika edullisesti. Etenkään kun en ole maksanut vielä kaikkea. Olen ottanut mallia kehitysministeristämme remonttimiesteni palkkauksen suhteen ja kehitellyt siihen uusia ideoita. Osalle olen maksanut jotain, osalle en mitään, osalle ihan kuitin kanssa kunnon korvauksen. Subeja olen ostellut olan takaa. Olen itse asiassa henkilökohtaistanut palkanmaksusysteemin ja näin työntekijäni ovat  voineet itse pohtia ja määritellä, millä tavoin korvaus on kätevintä saada. Henkilökohtaistamisessahan on huomiotava yksilön sen hetkinen tilanne, toiveet ja saavutetut ansiot. Näitä jaloja OPH:n periaatteita olen siis soveltanut myös omalla raksallani ja olen huomannut, että kaikki ovat olleet hyvin tyytyväisiä.

Nyt ei muuta kuin kohti uusia haasteita. Niitä odotellessa kävin mökillä sahaamassa polttopuita talveksi, käänsin kasvimaan, poltin risuja ja tein kaikkea muuta pientä syyshommaa. No, en ihan itse mutta kuitenkin...