Minulla on nykyisin aivan valtavasti vapaa-aikaa, koska emme saa enää tehdä ylitöitä. En ole koskaan halunnutkaan niitä tehdä, mutta joillakin asioilla on ollut death-linet elikkäs detlainit ja silloin on vaan ollut pakko painaa. Nyt asenne on muuttunut! Ylemmiltä tahoilta on ilmoitettu, että aina ei tarvitse päästä parhaimpaansa. Minua painaa eräs tärkeä asia, eli meiltä uupuu soppari uusiin tutkintoihin, mutta olen nyt ajatellut, että noudatan kerrankin esimiesten ohjeita. Se saattaa kostautua sillä, että minulla ja meillä muillakin on ensi vuonna entistä enempi vapaa-aikaa, mutta minullahan on aina ollut korkea riskinottokyky. Surullista, sillä olen hyvin työorientoitunut enkä mikään perinteinen virkamies.
 |
| 7 kiloa kurpitsaa! |
Niinpä olen iltaisin puuhastellut kaikkea minulle uutta. Eilen ystäväni huomasi, että joku möi luomu-kurpitsoita hintaan 1 euro/kilo. Ei muuta kuin ostamaan ja niinpä meillä oli tänään 12 kiloa kurpitsoita illan rattona. Teimme hilloa! Ekana kurpitsan kuori piti poistaa ja sitten lohkoa varsinainen malto pannulle porisemaan. Kattilaan laitettiin myös kaardemummaa (!) ja vaniljatanko sekä hiukan vettä ja sitruunamehua pari desiä. Kun kurpitsanlohkot olivat porisseet aikansa, otettiin sauvasekoitin ja hurautettiin kurpista tasaiseksi mössöksi. Sekaan vielä sitruunakuorta ja hillosokeria ja taas keiteltiin. Sitten otimme kuumennetut lasipurkit uunista ja lapoimme hillon purkkeihin.
 |
| Nam! |
Ei hullumpaa, etenkin kun itse sanon! Mietin, että miten omavarainen pystyisin olemaan, jos ei olisikaan töitä ja joutuisin oikeasti miettimään, onko minulla varaa ostaa, tai heittää menemään. Luulen, että selviäisin melko halvalla, sillä osaan laittaa halpaa perusruokaa eikä minulle ole koskaan tuottanut häpeää ostaa alennusmerkeillä merkittyjä tuotteita kaupasta.
Olen kuitenkin ollut aika holtiton, sillä en ole kovinkaan kummoinen säilöjä. Toki olen saanut mehustettua joka syksy 10:stä pensaastani musta- ja punaviinimarjamehut. Parina viime vuonna olen oppinut mehustamaan lisäksi omenamehua. Mustikoiden kerääminen ärsyttää hirvikärpästen takia. Puolukoita en tänä syksynä kerinnyt keräämään, koska minun piti käyttää Vili pissalla...
Tanskalais-ruotsalainen pihakoirani Vili, joka on erikoistunut erilaisiin pyöreisiin muotoihin, mikäli ne vaan muistuttavat mitenkään palloa, on ollut erittäin innostunut uudesta kurpitsahilloharrastuksesani. Se haluaisi auttaa, mutta ei riitä pienen koiraparan talentti niin vaativaan suoritukseen, ei. Ja tästähän sen näkee:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti