Valeukki aisoihin!

Olen aina saanut paheksuvia katseita sanoessani, että en arvota koiran elämää kovinkaan korkealla, etenkin kun vertaan sitä ihmisen elämään. Olen yhä sitä mieltä, että ihmiselo on arvokkaampaa. Kaikki eivät tätä julmaa ajattelutapaani hyväksy. Kun kävelytän tanskalaisruotsalaista pihakoiraani - tytön koiraa - koiraani pimeillä kujilla, katselen usein taakseni. Ihan vaan kaiken varalta.

Lisätään vettä myllyyn! Joidenkin mielestä koira, ihmisen paras lemmikki, ansaitsee saada arvoisensa kohtelun. Sen takia koiraa retuutetaan lääkäriin, sitä viedään koirahotelliin, sille ostetaan kalliita nameja, joiden kilohinta lähentelee sisäfilepihvin hintoja, sille puetaan päälle muodikkaita vaatteita ja sille hankitaan leluja viihdykkeeksi. Mutta kun pitäisi antaa vaikkapa 10 euroa jonkun köyhän pienen tyttölapsen avustamiseen, niin rahaa ei olekaan sellaiseen. Se on sitä asioiden arvottamista se. Tarkoitan sitä, että jos minusta meidän hurtan elämä ei ole yhtä tärkeää kuin kenialaisen pikkutytön, niin jonkun mielestä ajattelen julmasti. Vilihän on niiiiin söpö. Se on vähän niin, että kaikki haluavat suojella pandan, mutta harvempi pölypunkin.

Ai mää vai?!

Olen toki itsekin alentunut joihinkin yllä mainittuihin asioihin koiran hellittelyssä; ostin viimeksi hurtalle namipussin, jonka avulla ajattelin kouluttaa siitä tottelevaisemman ja kohteliaamman. Jätin pussin laukkuun lattialle. Mutta vielä mitä, eikö hurdelli ollut varastanut koko pussukan sisällön sillä aikaa, kun kävin ulkona!

Viime aikoina Vili on ollut selvästi kipeän oloinen. Se ei pääse hyppäämään sängylle, vaikka sinne olisi jätetty makkaranpala houkuttimeksi. Samoin autoon hyppääminen on selvästi vaikeaa. Mietin, olisiko se loukannut selkänsä riehuessaan pallon kanssa pari viikkoa sitten mökillä. Sillä samalla reissulla, missa minulla murtui häntäluu. Ihmiset ovat sanoneet, että pitää käyttää koira lääkärillä. Niin varmaan! En todellakaan ala soittelemaan piskille mitään lekuriaikaa, kun ei ole tullut itsellekään aikaa soiteltua. Nappailemme vaan yhdessä buranaa, minulle isommat annokset ja Vilille makkaran kanssa.

Niin joku oli jo siitäkin valittanut, että koiralle ei saa antaa buranaa, koska se saa siitä maksavaurioita! Siis parista buranasta? Buranan vaikuttava aine on ibuprofeeni. Pitäisi kuulemma käyttää parasetamolia sisältäviä aineita. Että nyt on kohta koiraparan maksakin poksahtamassa parin puolikkaan buranan takia.

No kaikesta edellä mainutusta painostuksesta johtuen haluan nyt osoittaa, miten koirarakas ihminen olen ja miten paljon panostan sen elämään. Nimittäin, kuulin eräästä aineesta, jota annetaan koirille silloin, kun niille voi tulla stressiä. Mutta ekana miettikää, te kaksi jäljelle jäänyttä lukijaani, jotka ette ole vielä lähteneet askartelemaan näköis-woodoonukkeja, että oikeastiko koirien stressiin on myytävänä rauhoittavia?! Niin on! En olisi ikinä uskonut!

Iloisen koiran salaisuus?

Ei muuta kuin koirakauppaan! Kysyin myyjältä suoraan, että löytyykö jotain huumetta koiralle, niin eikös tämä heti vienyt minut hyllylle, missä oli rivissään kaulapantoja, jotka eivät olleet suinkaan nahkaa vaan muovia, joihin oli uutettu tyynnyttävää feromonia. Pakkauksen nimi vaikutti jo tarpeeksi epäilyttävältä ja ajattelin, että jos tätä pantaa pidetään, niin onkohan seuraavaksi matkustettava Vilin kanssa Amsterdamiin...

Myyjä vakuutti, että tästä pannasta erittyy koiran stressitilanteessa sen nenään emästä tuttu tuoksu, joka saa sen oitis rauhoittumaan. Lisäksi se lisää koiran oppimiskykyä?! Ajattelin panostaa pantaan ja ostin sen. Myyjä sanoi, että panta on otettava pois, kun pesen koiran. Pesen? Luulen, että joku ilmiantaa minut vielä koiriensuojeluviranomaiselle...

Kotona esittelin ostostani oitis Vilille. Se tuli hulluksi!

Googlasin vielä illemmalla tarkemmin tuosta feromonista, niin tämmöistä löytyi:
"1.Kokoontumisferomonit, yhdisteitä, jotka lisäävät hyönteisten esiintymistiheyttä feromonin alkulähteellä
2.Hälytysferomonit, yhdisteitä, jotka stimuloivat hyönteisten pakenemiskäyttäytymistä tai puolustautumista
3.Sukupuoliferomonit, yhdisteitä, joiden avulla eri sukupuolet löytävät toisensa
4.Jälkiferomonit, yhdisteitä, joiden avulla sosiaalisten hyönteisten työläiset merkitsevät esimerkiksi tien ravintolähteelle
5.Merkitsemisferomonit, yhdisteitä, joilla hyönteiset merkitsee territorion rajat"
Opin myös sen, että kun kissa hankaa itseään ihmisen poskea vasten, se merkkaa ihmispoloisen omaisuudeksen, eikä sillä ole mitään tekemistä hellyyden kanssa. 

Nyt kiinnostaa todella, mikä vaikutus aineella on Viliin. Myyjä vakuutti, että aine on täysin vaaraton, luonnontuote. Uskoinko? En uskonut, uskoin, en uskonut. Se on varmaan kuten uraani, sitäkin löytyy luonnosta.

Viikonloppuna vale-ukki joutuu testiin, kun Nicki saapuu taas maisemiin. Ärähtääkö ukkipuoli pennulle vai käveleekö arvokkasti häntä vipattaen sen ohi muistellen äidinmaidontuoksuista lapsuuttaan...

Ehkä eniten minua kiinnostaa se, onko pannalla vaikutusta myös ihmisen stressiin. Jos nukkuisimme ensi yön Vilpertin kanssa ihan kaulakkain!