15.12.2016

Pallohullun päiväkirjasta: Vanhuus ei tule yksin

Minä olen muistaakseni Vili, tanskalais-ruotsalainen superälykäs pihakoira. Olen erikoistunut lintututkimukseen ja kissaeläimiin. Molempia riittää riesaksi asti pihallani. Minä vihaan kissoja! Erityisesti naapurin paksukaisia, joille voisin esitellä jäljellä olevaa purukalustoani heti, jos ne juuttaat uskaltaisivat vaan pysähtyä niitä katsomaan.

Samoin tympii linnut! Erityisesti keltamustat ärsyttävästi piipittävät talitintit. Mutta Mamma tykkää niistä kovasti! Joka päivä pitää laittaa niille jyviä syötäväksi, vaikka ne nakkelevat siementen kuoret pitkin pihoja ja Mamma meuhkaa keväällä, että en kyllä enää ikinä aio haravoida näitä kuoria!!! Mutta jopas muuttui Mammankin ääni kellossa, kun se luki jostain, että yksi tintti oli tappanut toisia lintuja ja hakannut niitten päät tohjoksi. Se oli ihan hiljaa pari päivää ja tarkkaili niitä lintuja minun tuolista ja minun piti olla sohvalla! Niin kyllä ärsytti!

Liian iso tyyny
Korvia kylmi
Varpaita kylmi

Mutta nyt olen huomannut, että minua on alkanut kylmämään ulkona ja välillä sisällä. Mamma on lukenut, että sisällä saa olla korkeintaan 20 astetta, onneksi kuitenkin plussan puolella. No makuuhuoneessa se ei haittaa, kun Mamma osti uuden täkin, jotta se tarkenee paremmin, kun se on laskenut huoneen lämpötilaa. Mietin, että montakohan kuukautta menee siihen, että saadaan senkin täkin hinta säästettyä. Mutta Mamma sanoi, että äläpäs viisastele, tai et saa nameja ikinä. Vaikka omasta mielestään se oli sanonut, että siinäpäs minulla on ympäristötietoinen koira.

No ulkona minua alkaa kylmämään tassuja. Mamma luki jostain, että koirillekin on tossuja. Nyt minä pelkään Joulupukkia! Jotta jos se tuo minulle tossut. Niin tosi noloa! Eikö jo riitä, että Mamma osti minulle vaaleanpunaisen talvitakin! Niin miksi sen piti olla vaaleanpunainen, kun minä olen sentäs uroskoira! Se ärsyttävä ex-mamman piski, se Nicki tykkää siitä takista ja yrittää saada sen itselleen. No se onkin ainut, minkä sille voisi antaa. Mutta ei kuulemma anneta.

Niin nyt jos Joulupukki tuo minulle muuta kuin leluja, niin voisin vaikka puraista sitä. jos uskaltaisin. En ole ikinä puruutu ketään - vielä. Paitsi luuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...