Pääsiäinen on tänä vuonna poikkeuksellinen. Ei ollut yhteistä päivällistä, ei edes tavattu perheen kanssa. Oli vain muutama pienimuotoinen tapaaminen, nekin pääsääntöisesti ulkoilmassa. Ja muussa tapauksessa heti porukoitten kaikottua, hillitön tuuletus ja kaikkien mahdollisten kosketuspintojen kosteapyyhintä.
Niinpä oli aikaa tekaista muutama linnunpönttö. Meikäläisellä alkaa olla jo hyvä rutiini niiden tekemiseen. Olen myös oppinut, että lauta on laitettava niin, että sydänpuu on ulospäin. Se on outoa, mutta uskon asiantuntijoita. Logiikka ei toimi tässä, sillä jos laudat laittaisi kuten ne on puun kasvaessa, sydänpuu eli vuosirenkaiden kovera puoli olisi pöntön sisälle. Mutta ohjeiden mukaan kovera puoli tulee ulkopuolelle. Se kuulemma kestää paremmin eikä laudat vääntyile.
No se siitä. Mitä useamman pöntön olen tehnyt, sen vakuuttuneempi olen siitä, että minun on saatava kunnollinen saha. Ei käsisaha, vaan sellainen, millä saan surautettua laudat suorakulmaan. Sitä miettiessä naputtelin taas pönttöjen suuaukon ympärille turvanaulat. Siinä saattaa oravalla koskea hampaaseen, jos se yrittää purra suuaukkoa isommaksi munanryöstötarkoituksissa. Nyt odottelen, että tintit aloittavat munintapuuhat ja ripustan pöntöt vasta toukokuussa, kun kirjosiepot saapuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti