11.4.2020

Sireeniaidan tuho

Valittelin tuolla aiemmin, että Joensuun kaupunki ei raivaa rytöpusikkoja edes maisemointitarkoituksessa. Tästä on hyvä tai pikemminkin huono esimerkki Utran vanhan puukoulun ja Utransaaren tietämillä. Jokimaisema on peitossa ja polunvarsi muistuttaa röllimetsän synkimpiä takamaita.
Se on jossain...
No sitten kävi niin, että joku kaupungin vihervalvomossa oli päättänyt, että siitä tien toiselta puolelta voisi kyllä kaataa pensaikon, niin näkyisi se vanha puukoulu paremmin tielle. Tai mitäpä liekään vastuuhenkilö ajatellut?! Ja niipä muutama viikko sitten järkytyin, sillä koko mahtava, kaunis ja ihastuttava entisajan vanhaa lajia oleva kotisireeniaita oli vedetty aivan sileäksi! Aivan käsittämätöntä! En voi uskoa, että tuo temppu olisi ollut tietoisesti ja tarkoin harkittu. Olisiko jollain ollut työn puutetta ja oli helppo vetäistä pensaat siitä tien varresta?! Olen todella surullinen.

Aita on ollut ilo kaikille ohikulkijoille ja sireenien tuoksu on täyttänyt alkukesästä koko tienoon. Melkein itketti! Otin sitten oksia maljakkoon ja kyllä, viimeisillä voimillaan sireeni vielä kerran ilahdutti minua!
R.I.P. puukoulun sireeniaita

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Halkojen teko eli miten se motti poikineen syntyy

Eläkkeellä ollessani ja toki myös ennen sitä, olen kunnostautunut halonhakkaajan uralla. Se on tosi kivaa vaihtelua ainaiseen sukkien neulom...