Puhtausala

Puhtausala on yleensä ollut ihmisten silmissä aliarvostettu ala. Yleiset mielikuvat alasta eivät kuitenkaan vastaa todellisuutta - työn vaatimuksia ja ammattitaidon laajuutta. Työtä pidetään esimerkiksi likaisena, vaikka ympärillä on todella paljon ammatteja, joissa työntekijään kohdistuva likaisuusaste on aivan eri luokkaa.

Työtä ei arvosteta ehkä senkään takia, että se mielletään samanlaiseksi kuin omassa pikku kodissa tehtävä puuhastelu: kaikkihan osaa siivota. Vai osaako? Onko tuo lian siirtely paikasta toiseen liian märillä "räteillä", miljoonakirjoisten ja liian voimakkaiden siivousaineiden käyttö (usein yliannosteltuna), koneista pelkkä pölynimuri apuna, aseptiikan alkeista tietämättä laadukasta siivousta? Lisäksi siivoustyötä pidetään lähinnä pakkopullana puhtauden  ja hyvän mielen tuottamisen sijasta. Lapsia saatetaan rankaista siten, että he joutuvat siivoamaan oman huoneensa. Tätä taustaa vasten ei ole lainkaan ihme, että alaa ei arvosteta. Sitä ei mielletä edelleenkään erityisosaamista vaativaksi ammatiksi.

Kannattaisi keskustella hetki sellaisen ihmisen kanssa, joka ei oikeasti tunne alaa. Silloin voisi kertoa, mitä osaamista työnteko ammatillisesti tuotettuna  vaatii.  Keskustelukumppania voisi pyytää miettimään, onko sillä oikeasti merkitystä, pyyhitäänkö vaikkapa lääkärin vastaanottohuoneen pinnat likaisesta puhtaaseen vai puhtaasta likaiseen  ja mitkä on huoneen kriittiset pisteet.  Tai kuinka monta kertaa pyyhkeen pinta olisi vaihdettava pyyhinnän aikana. Etenkin nyt, tämän uusimman epidemian aikana, näillä asioilla on todella merkitystä! Konkreettisten esimerkkien avulla ammatin merkitystä voidaan korostaa positiivisesti.

Me puhtausalan ihmiset olemme tienneet aina sen, että ammatti vaatii koulutuksen tai vähintäänkin äärimmäisen hyvän perehdytyksen työhön ammatti-ihmiseltä. On selvää, että korkean hygienian kohteissa (vaikkapa leikkaussali, puhdastilat, elintarvikekohteet) ammattitaitovaatimus on syvällisempää kuin alemman hygienian kohteissa (vaikkapa asuinhuoneistojen rappukäytävät, tavalliset toimistokohteet). Työn voi oppia eri tavalla. Jos sen haluaa oppia laaja-alaisesti siten, että ymmärtää myös teoriassa asiat, niin silloin osaa kehittää työtään ja keksii siihen myös itse ratkaisuja (osaa siis soveltaa oppimaansa käytäntöön). Pelkän ulkoa oppimisen kautta suoriutuu tehtävistä niin kauan, kun ne toistuvat rutiiniluontoisesti. Opettajana korostan tietenkin hyvän teoriapohjan merkitystä - se tuo mahdollisuuden kehittyä työssä ja varmistaa työn korkean laadun.

Tiedämme myös sen, että kaikista ei ole alalle. Ei ainakaan tuottamaan sitä laatua, mitä monissa kriteereissä vaaditaan. Syynä voi olla vaikkapa ammattitaidottomuus, aseptisen omatunnon puute, asiakaspalveluasenne, kielitaitohaasteet, työpaikan ilmapiiri, asiakkaan asenne palvelun tuottajaan.

Emme ole saaneet alamme vetovoimaisuutta niin korkealle, että meillä olisi riittävästi hakijoita alan koulutuksiin. Emme pysty "tuottamaan" yrittäjille ammatitaitoisia henkilöitä, vaan he joutuvat palkkaamaan töihin kouluttamattomia ihmisiä. Suuri osa opiskelijoista on aikuisia alanvaihtajia, joiden työnantaja vaatii koulutuksen vakinaistaakseen työsuhteen. Nuoria alalle hakeutuu erittäin vähän, vaikka työpaikan saanti valmistumisen jälkeen olisi erittäin todennäköistä.

Sanoisitko SINÄ omalle lapsellesi, että hakeudupa puhtausalalle?! Kannattaisi sanoa. Ala tarjoaa monipuolisia työmahdollisuuksia. Palkka on kilpailulykyinen hoiva-alan ja kaupan alan palkkaan. Lisäksi voi itse vaikuttaa työympäristöönsä (voit valita lähdetkö sairaalaan, kouluun, tehtaaseen, kauppaa, toimistoihin jne). Työ on itsenäistä ja siinä näkee oman kätensä jäljen välittömästi, mikä on monelle iso motivointitekijä. Työtä tehdään usein myös moniammatillisissa tiimeissä mutta toki on paljon kohteita, joissa työtä tehdään täysin yksin ja itsenäisesti.

Moni pitää palkkaa liian pienenä. Palkkaus vaihtelee samasta työstä työnantajienkin kesken. Myös työntekijöiden kohtelu ja hyvinvoinnin huomioiminen on erilaista, valitettavasti. Näihin asioihin kannattaisi perehtyä, kun on valitsemassa työpaikkaa! Joidenkin yritysten rekryihin hakeudutaan, toiset kiinnostavat vain murto-osaa hakijoista. Kuinka yritykset voisivat tehdä itsestään haluttuja?!

Nostan vielä esiin asiakkaan vastuun. Palvelun tuottaja ei voi tarjota muuta kuin sen, mitä asiakas ostaa. Tämä lienee selvää: ostat ravintolassa halvimman pizzan ja eteesi ei todellakaan tuoda viinissä haudutettua kyyhkynrintaa. Tämä olisi ymmärettävä myös silloin, kun ostetaan aineeton palvelu. Asiakas päättää, kuinka puhdasta hän haluaa tiloissaan olevan. On palvelun tuottajan vastuulla, että työn tekee motivoitunut ammattilainen ja työn laatu vastaa sille asetettuja kriteereitä.

Toivottavasti en vaikuttanut liian pessimistiseltä. Nuo ovat faktoja, joihin olisi löydettävä ratkaisuja. Nyt puhtauden tuottaminen on noussut isoon rooliin. Olisiko tässä meillä ammattilaisilla yksi mahdollisuus tuoda ala esille merkityksellisenä yhteiskunnallisena ammattina. Puhtausala on oikeasti hieno ammatti!