Onpa pitkästä aikaa ollut taas kiva talvi, nimittäin lunta riittää sekä omiksi, että naapurin tarpeiksi. Ainakin jos vertaa sitä lumipenkkojen kokoon, jotka täyttävät sekä oman että naapurin pihan. Lumesta on ollut todella paljon iloa; suurin on se, että naapurin kissaa ei ole näkynyt meikäläisen pihalla aikoihin. Vaikka kissojen älykkyysosamäärä on todella pieni, ehkä samaa luokkaa kuin strutseilla, ne ymmärtävät, että paksussa lumihangessa eteneminen on huomattavasti hankalampaa kuin tiellä, mikä on aurattu.
Tammikuu 2020 |
Lumikengät on kestävä hankinta ympäristöihmiselle. Voin lähteä kotoa suoraan metsään enkä tarvitse aurattuja latuja. Hiihtäjille pitää olla nykyisin leveät baanat; latu-uran lisäksi on oltava leveä luisteluväylä. Ja nykysuksille (ja niiden omistajille) ei riitäkään mikä tahansa ura, vaan hiihtoreitit näyttävät laadukkaammilta kuin uusi asfaltti Pilkon sittarin kohdalla. Ei ole ihme, että koronarokotteen sijaan voi saada piikin pyllyyn ohihiihtävältä sulksijalta, jota ottaa pattiin lumikenkäilijän pieni vaivainen askel ladun poikki mennessä.
Tammikuu 2021 |
No sitä pohtiessa, odottelen pakkasen lauhtumista. Aamulla oli rapiat -30 astetta mutta puolilta päivin on jo ihanteellinen keli, eli noin -10 astetta. Aurinko lämmittää tähän vuodenaikaan niin reippaasti! Ei muuta kuin termariin kuumaa mehua ja eväspalaset reppuun. Ja sitten kenkäilemään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti