Virkkuukoukku puusta

 Tuli tarvista virkkuukoukulle. Harvoin tarvitsen sellaista, enkä löytänyt enää  ompelutarvelaatikosta metallista enkä muovista. Ajattelin, että voisiko sellaisen tehdä itse?! Tuumasta toimeen!

Sain kesällä lahjaksi Kolmoselta aivan mahtavan veistokirveen! Ruotsalainen Julia Kalthoff osaa tehdä sellaisia kirveitä, että oksat pois, Ihan kirjaimellisesti! Kirves oli niin terävä, että sain jo tehtyä viillon sen nahkasuojaan kun otin kirveen ekan kerran esille. Tuli tunne, että nyt on oltava tarkkana. Olen miettinyt, mitä kaikkea sillä voisin tehdä. Tein sitten ovikiiloja mökille ja veistelin muuta aika yksinkertaista, mutta en oikein uskaltanut lähteä tekemään isompaa. Mutta nytpä kirveelle tuli tarvetta! 

 Ei muuta kuin sopiva koivuklapi esille ja veistelemään. Minulla oli apuna koivupölkky, minkä  olin sahannut muutama vuosi sitten kuivumaan jotain tarkoitusta varten. Nytpä tuli sillekin käyttöä. Kirves oli todella terävä ja erittäin kevyt kädessä. Sain aika nopeasti hahmotettua virkkuukoukun muodon esiin. Piti olla tarkkana, että en veistä liikaa. 

Kyllä ihan maallikonankin huomasin, että kirveillä on eroa. Jos olisin tavallisella halontakirveellä lähtenyt hommaan, niin käsi olisi väsynyt hetkessä ja puusta olisi saattanut lähteä isompikin siivu kerralla. Nyt oli kunnon vehkeet!

Varsinaisen koukun työstäminen vaati tarkkuutta ja olisin itse asiassa voinut tehdä siitä hieman syvemmän. Minulla ei ollut oikein käsitystä minkä kokoisen koukun teen enkä sitä osannut oikein hahmottaa. Tsuumailin vähän villalangan paksuutta ja sen mukaan koukkua veistelin.

Ite tein - säästin!

 Lopussa veistin koukun puukolla ja hioin koko komeuden hiomapaperilla. Mielestäni ensikertalaiselta oikein kelpo suoritus! Mietin, olisiko koukkku lakattava, mutta en olisi malttanut odottaa puikon kuivumista. Pupun villahuivi odotti jo tekijää.

Sitten tuli mieleen, teinkö koukun oikein ja löytyisikö ohjetta netistä. Joku Molla Mills, joka vaikutti olevan todella ammattilainen virkkuusaralla, oli tehnyt ohjeet puisen virkkukoukun tekoon. Hän oli kyllä käyttänyt apuna myös sahaa, mutta ei kirvestä. Huomasin, että aikalailla samantyyppisesti itekin tuon koukun tein. 

Osa virkkaajista oli kirjoittanut, että kunnon ammattilainen tekee omat virkkukoukkunsa! Siinä tulee ero sellaisen puolivillaisen harrastelijan ja kunnon koukuttelijan välillä. No mikäpäs siinä! Voipihan sitä niinkin ajatella. Ite kyllä tein vaan tarpeeseen. Nelonen ei  meinannut uskoa, että olin onnistunut väsäämään virkkuukoukun ihan itse. ja kyllähän se aika hienolta näyttääkin, kun tuossa sitä kuvasta ihailee. 

Että taas tuli yksi talentti! Hyvä se on osata kaikenlaista; ei jää ihan avuttomaksi, jos lankaa on mutta ei välineitä.