Nyt sit tulee turpiin, jos tämän postauksen lukee joku tosi kauas arkitodellisuudesta joutunut henkilö. Tai fanaattinen eläinsuojelija. Olen nimittäin sitä mieltä, että vuosi sitten ansarautaan jäänyt karhu Enon perukoilla oli syytä lopultakin päästä kärsimyksistään! Vaikka yli 10 000 ihmistä ja Jenni Haukio (siis toki ihminen hänkin - arvostan kovasti) olivat vaatineet, että karhu on vaan nukutettava, operoitava ja laskettava vapauteen.
Siis oikeestiko?! Kannattaa miettiä, miten suuri todennäköisyys karhulla olisi oikeasti selvitä pelkillä marjoilla ja viljalla. Ensimmäinen vuosi onnistui, koska se oli kerinnyt jo kerätä vararavintoa melkoisesti ennen ansarautaan jäämistä. Entä toinen? Miten suuri todennäköisyys olisi ollut, että käpälä ei olisi tulehtunut leikkauksen jälkeen? Se ei olisi voinut opettaa edes pennuilleen puuhun kiipeämistä.
Ennemminkin resurssit olisi pitänyt sijoittaa siihen, että vastuuton metsästäjä saadaan vastuuseen teostaan. Ansastajia ei liene mahdotonta määrää. Valvontaa olisi lisättävä.
Ugh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti