27.12.2019

Pohjois-Karjalan laavut, Vekarus

Tuli sellainen fiilis, että pitää aloittaa uudestaan retkeily. Se on kivaa, siitä tulee iloiselle mielelle ja maastossa saa nauttia puhtaasta ja meille suomalaisille niin arkisesta villistä luonnosta. Käytän tuota "villi"- sanaa vähän provokatiivisessa merkityksessä. Nykyisin asioille on alettu antaa tarkempia määritelmiä; ennen kala, joka ui vaikkapa Pielisessä oli pelkkä kala. Nykyisin, erotukseksi kasvattamo-kaloista, se on siis villi-kala.

Eipä muuta kuin reppu esille, puukon teroitus, eväiden teko, mehun kuumennus, tulitikkujen tarkastus ja nokka kohti Vekarusta, villiä luontoa. Vekarus sijaitsee  Joensuussa, Tuupovaaran takamailla hieman ennen Öllölää. Riittävän kaukana kaikesta
Ajettiin Tuupovaaran keskustan ohi noin 9 kilsaa ja sitten oikealle. Tie oli aurattu silleen, että auton pohja olisi särkynyt loppumatkalla. Suosiolla auto siis parkkiin reilun kahden kilsan päähän varsinaisesta parkkipaikasta. Patikointi sujui mainiosti ilman lumikenkiä, mitkä unohtui autotalliin.
Kauniita jääveistoksia

Ihan mielettömän kaunista! Hiljaista! Joki virtasi vuolaana välillä pauhaten ja välillä ihan äänettömänä. Pakkanen yritti tehdä maisemaan veistoksiaan. Oli helppo kulkea, sillä lunta oli tosi vähän. Patikoitiin reitti vastapäivään ja evästeltiin reitin puolivälissä Myllykoskella.
Namnam - kohta syödään

Ei ollut kulkijoita, sai mennä ihan omassa rauhassa. Vain muutama hömötiainen eksyi reitin varteen. Puolivälissä on joen ylitys. Koski pauhasi riippusillan alla, eipä tehnyt mieli pelleillä sillalla. On aivan mieletöntä, että meillä on tällaisia retkeilyalueita käytössä!

Arvio: Joensuusta noin 70 kilsan päässä, eli auto on välttämätön. Hiljainen paikka talvella. Löytyy nuotiopaikat, laavut, kota ja varaustupakin. Nuotiopuut oli nyt vähissä - toivottavasti kukaan ei ala rikkomaan paikkoja sen takia (Kalliojärvellä joku typerys oli sahannut laavun hirsiä polttopuiksi). Joki ja kosket tuovat maisemaan oman lisänsä; välillä hiljaista ja välillä upeaa pauhua kuusikon kätköissä.
Riippusillalla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...