Vielä on vuorotteluvapaata jäljellä

Mietin tuossa äsken, että meitsillä on vielä reilut kaksi kuukautta VV:ta jäljellä. Haluaisin tehdä kaikkea kivaa ja ladata akkuja loppuajan. Se ei onnistu ilman, että joudun luopumaan jostain. Mutta on myös hommia, jotka minun pitää tehdä, koska muut eivät viitsi/jaksa/halua/pysty tai hommeli vaan yksinkertaisesti on minulle tärkeä ja ikioma.

Muutamia pakollisia töitä on esimerkiksi pihan kivetysten laittaminen loppuun, nurmen leikkuu, lehtien haravointi, polttopuiden hakeminen, kesäkalusteiden siirtäminen, kesäkukkien poistaminen, kanervien laittaminen kuistille, kasvimaan kääntö, ikkunoiden pesu ulkopuolelta ja rännien putsaus. Ja mökillä odottaa veneen kääntö, rännien putsaus, haravointi, ruokien ja tilavaatteiden tuonti kaupunkiin, peittojen ja patjojen laittaminen talvirekille, kesäkalusteiden raahaus säältä suojaan (tämä jo tehty!), vesien kaataminen ja sähköjen katkaisu. Sekä pari muuta puuhaa, joita en juuri nyt muista. Tänä vuonna on se hienoa, että noita töitä ei tarvitse ahtaa viikonloppuihin, vaan voin tehdä osan ihan arkena!

Oman äitimuorin kanssa pitää myös touhuta. Teen ruokaa hänelle pakkaseen, pesen pyykkiä, järjestelemme kaappeja, laitamme pihan kuntoon ja parikymmentä muuta pikkupuuhaa, joita en nyt tähän viitsi edes kirjoittaa. Myös marjapensaiden rassaaminen tapahtuu Lieksassa.

Lisäksi käyn Kouvolassa yhdessä koulutuksessa, ajan Rovaniemelle kummipojan häihin, lennän Amsterdamiin muutamaksi päiväksi, käyn Hesassa liiton kokouksessa, organisoin Kolille yhdistyksen kokouksen. Ehkä lennän Hesaan toiseenkin koulutukseen ja samalla tapaan siellä pari vanhaa ystävää (tai ei siis vanhaa - silleen...).

Sitten vapaaehtoisia hommeleita on mm. lukeminen, jota olen tehnyt yllättävän vähän. Mietin miksi. En ole saanut aikaiseksi uusia rillejäni, joten kirjan pitäminen toisessa kädessä ja rillien nostaminen sopivalle lukukorkeudelle on ollut hankalaa. Kaksi viimeistä kertaa olen saanut huonot lasit, niin pelottaa mennä lääkäriin. No, pakko toisaalta listata tuo lasien hankkiminen noihin pakollisiin menoihin. Myös velttoilu kuuluu tuleviin toimiin. On vaan niin kiva herätä aamulla, käyttää hurdelli kakkelilenkillä ja painella pehkuihin takaisin pelaamaan candycrashia. Taso 99, yhä...

Siinäpä sitä puuhaa riittää. Jos tuosta blokkaa muutaman kaikkein mieluisamman (muita väheksymättä), niin tuo Amsterdam tietty. Tällä kertaa pääsen lopulta Riksjmuseumiin laahustamaan; lippukin on jo ostettu. Ja aion käydä juomassa yhden pienen oluen ja jenevierin koko Alankomaiden vanhimmassa (ja varmaan pienimmässä) Olde Cafe Doktor:ssa. Paikka on ollut saman suvun omistuksessa vuodesta 1798 ja nyt taas uusi sukupolvi on astumassa rattaisiin. Hienoa; tuommoisia paikkoja on syytä kannattaa!

Sitten tietty syksyn tulo tuo oman lisänsä. Uunin lämmitys on aloitettava taas toden teolla. Onneksi olen ollut ahkerasti puunhakkuussa, joten olen saanut myös poltettavaa liiteriin. On rattoisaa viritellä tuli uuniin heti aamusta ja lueskella Hesaria siinä lämmityspuuhan välissä.

Kun vielä saisi päähänsä sellaisen iskostettua, että voisin ajatella itseäni ensin, sitten muita. En itsekkäästi, mutta terveellä tavalla. Niin, että jaksaisin sitten aloittaa työt levänneenä, rentoutuneena, iloisella mielellä. Pienet asiat ilahduttavat. Ne on löydettävä uudestaan: patikkaretket nuotioineen(heti hirvikärpästen kuoltua), kuuma kaakao syysiltana takkahuoneessa (ehkä pari kertaa koko elämässä tullut juotua), kynttilät lämmittämässä pimenevää iltaa, rauhallinen lukuhetki, mietiskely.

Kunpa olisikin!