Lomalla tapahtuu: The end

Hohhoijaa! Eipä viitsisi enää jauhaa, mutta pitää nyt kaikkien (teidän kolmen) uteliaisuus tyydyttää ja kertoa tuo lomatarina loppuun. Eli niinhän siinä kävi, että kolme vuorokautta kestäneiden tiukkojen neuvottelujen jälkeen (niin varmaan) sain tiedon sähköpostiini, että Lomapyörykässä ollaan todella pahoillaan kun minun eka lomailta kului rattoisasti pakastinlokeroa sulatellessa, mutta koska esitteessä ei siis (edelleenkään) ollut mainintaa siitä, että mökissä on pakastelokeroa, minun olisi pitänyt suhtautua asiaan kuin tuota haittaa ei olisikaan eikä niin ollen heillä ole mitään hyvitysvelvollisuutta.

Juuri näin se menee suomalaisessa asiakaspalvelussa. Syyllinen on asiakas, joka tuo esille epäkohdan, jonka pitäisi olla kunnossa kun mökki vuokrataan. Päätöksestä innostuneena kirjoitin vielä pari lausetta (sivua) aivan asiallista (ihan oikeesti!) palautetta asiaan liittyen. Annoin ymmärtää, että asiakas saadaan tyytyväiseksi pienillä asioilla, ei syyllistämällä. Etenkin kun mökin ohjeissa vielä luki,että ilmoita heti huomaamistasi puutteista ja vioista mökin huoltajalle?!

Niin sitten tuli viimeinen surkuhupaisa viesti. Tämän toisen kirjeeni jälkeeni, kun Pylpyrän pääjohtaja ja hänen arvoitettu hovinsa (ei siis lainkaan katkeruutta havaittavissa enää), olivat lukeneet huiman korvausvaateeni (20 euroa), heidän sydämensä suli ja he ilmoittivat armollisesti ja näin todeten, että olen erittäin tervetullut heidän mökeillensä edelleen ja saan alennusta 20 euroa seuraavasta varausmaksusta! Olivatko he odottaneet minun vaativan useiden päivien ilmaista oleskelua mökillä ja siksi suhtautuivat alussa niin nuivasti asiaan?!

Aikaa tässä koko prosessissa meni yli 1½ viikkoa.  Olisiko Pylpyrässä päästy halvemmalla (työajan käyttö ns. hukkaan ensin kielteiseen päätökseen ja sitten myönteiseen), asiakasmyönteisemmin (asiakas joutui odottamaan lopullista päätöstä todella piiitkään näinkin pienessä asiassa) ja jopa opittu jotain, jos heti ensimmäisen yhteydenoton jälkeen olisi kiitetty palautteesta, luvattu ilman muuta tuo varausmaksun suuruinen summa, pahoiteltu, toivotettu hyvää lomaa ja oltu tyytyväisiä, että sen hemmetin pakastelokeron sattui avaamaan asiakas, joka on käytökseltään korrekti eikä ilmesty ns. linjoja pitkin paikalle.

Summa summarum, kuten me entisajan latinistit sanomme, jos joku tässä menetti kasvonsa, niin se en ollut ainakaan minä!