Harvoin onnistaa, että saan olla mökillä aivan yksin. Silloin en kuuntele radiota, en katsele telkkaria, en manaa hitaan mokkulan kanssa eikä minun myöskään tarvitse kuunnella, kun toiset niin tekevät. Lisäksi saan olla aivan hiljaa, ääneti eli puhumatta, mikä on suuri nautinto. Perusluoneeltani olen melko ujo, mutta sosiaalistun aina silloin, kun tilanne niin vaatii. Nautin siitä, että olen vaan ja puuhastelen kaikenlaista;mielellään montaa asiaa yhtä aikaa, niin voi aina tarpeen tullen vaiahtaa hommaa...
Tähän yksinoloon kuuluu tietty sekin, että myös yö on vietettävä yksin. Illan lähestyessä vilkas mielikuvitukseni pääsee vauhtiinsa ja sen kummempaa kauhuleffaa ei meikäläinen tarvitse. Varaudun tietty asiaan jo ennakolta, eli en lue päivällä mitään rikoskirjallisuutta. Viimeksikin luin "Ydinvoima, valta ja vastarinta" -kirjaa. Sitä luettuaan ei kyllä ensimmäisenä tule mikään moottorisahamurhaana mieleen. Tukka silti nousee tuollakin kirjalla pystyyn; niin heppoisella tietämyksellä on näköjän kansanedustajat päättäneet ydinvoiman puolesta.
No, illan lähestyessä alan kavahdella varjoja. Kuuntelen hyvin tarkasti kaikenlaiset poikkeamat metsän puolelta. Pahinta on, jos päivällä en ole huomannut vaikkapa työhanskoja saunankuistin penkillä ja illalla ne huomaan. Että onkohan tällä käynyt joku; jättänyt jo hanskat valmiiksi, niin ei jää sormenjälkiä... Mietin, mitä teen jos pihaan karauttaa auto täynnä korstoja, että alanko huutelemaan miestä vai otanko suoraan kännykän ja sanona, että soitin juuri hätänumeroon...
Mutta lopuksi, kun verhot ovat kiinni, ovi tiukasti lukossa ja painun peiton alle, ajattelen, että aamuun sitten vaan. Ja öitä!
Enkä näe ainakaan tätä tyyppiä, enhän?!
Siellä mökillä on se pienoiskivääri sisällä jos tulee hätä! Lisäksi on se pieni käsijousi!
VastaaPoista