Kun ostettiin kesämökki, niin jo toisella käyntikerralla alkoi tehdä mieli makkaraa. Pirkko-rouva ei ollut piitannut makkaranpaistosta, joten tontilta puuttui nuotiopaikka. Sen sijaan ranta oli ja on edelleen täynnä hienoja laattakiviä ja eikös me kyhätty niistä komea nuotiopaikka - grilli siis vaikka ei sen nyt oikea grilli ollutkaan. Siihen se jäi, saunamökin kupeeseen ja on edelleen samassa paikassa.
Näyttää kivikasalta?! |
Mutta kun siinä sitten ystävän kanssa tarkemmin mietittiin, niin tultiin siihen tulokseen, että ei kaksi naisihmistä moista pikkutarkkaa touhua jaksa tehdä.
Siispä tuumasta toimeen taas! Ei mitään alueeta rajattu. Eikä tällä kertaa edes sen kummemmin suunniteltu! Siitä vaan silmämäärällä alettiin haravoimaan isoimpia käpyjä ja risuja laattakivien alta pois. Onneksi oli kasa kivituhkaa ja sitä sitten leviteltiin pahimpien kuoppien kohdalle. Rannalta käytiin etsimässä liuskekiviä, mitkä sopisivat parhaiten vierekkäin ja näyttäisivät hyviltä. Sitten vaan passailtiin, tiivistettiin kivituhkalla ja ihan silmämääräisesti edeten saatiin muutamassa tunnissa tekaistua huippuhieno pihalaatoitus grillin ympärille.
Lapiolla kivituhkaa. |
Alkaa hahmottua... |
Se on siinä! |
Niin se vaan on, että kun on korkea stressinsietokyky ja alhainen epäonnistumisenpelko, niin saa aikaiseksi vaikka mitä! Ja lyhyessä ajassa! Kyllä nyt passaa paistaa makkaraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti