14.8.2012

Taas me tuunataan, osa ...!

Meikäläisen peukalo ei tunnetusti ole keskellä kämmentä ainakaan missään nikkarointia vaativissa asioissa. Jo tämän blogin aikana on tullut tuunattua kaikenlaista. Jopa siinä määrin, että tilauksia on sadellut vaikuttuneilta lukijoilta, mutta ei riitä aika tekemään kaikenlaisia härveleitä linnunpöntöistä vaativampiin tuolien entisöinteihin, vielä. Isäni, joka nukkui ikiuneen 2½ vuotta sitten, opetti minulle, että aina kannattaa puuhata jotain pientä, niin saa paljon aikaiseksi. Se onkin ollut oiva oppi, jonka avulla pikku hiljaa tehden hommat on tullut hoidettua. On syntynyt kassia, sytytyspalaa, kasvulavoja, patalappuja, tuolinpäällisiä jne. eli laajalti kaikenlaista kotitalouteen liittyvää. Ehkä paras tuunaukseni on nurmikon ilmastointikengät lankusta ja rautanauloista, mutta niistä joskus toiste.

Meillä oli kesämökillä päässyt saunamökin kuistin lattia hieman lahoamaan, joten se piti uusia tänä kesänä. Samalla oli järkevä oikaista mökkiä ja laittaa uudet runkotolpat entisten tilalle. Saunamökki on nimittäin niin lähellä rantaviivaa, että siitä on pidettävä huolta kuin kultaharkosta; uusi mökki olisi rakennettava nykyisten sääntöjen mukaan liian kauas rannasta. Kesämökillä on oleellista se, että saunasta pääsee äkkiä pulahtamaan uimaan eikä tarvitse tarpoa puolta kilometriä todetakseen, että vesi on liian kylmää.

No, tarjoonnuin tietty tehtävään, kokemusta ja referenssiä nimittäin löytyy.  Niin kyllä todella ällistyin, että meikäläiselle oli varattu projektissa tontille lennelleiden styroxpalojen keräämistä, naulojen repimistä lahoista lattialaudoista ja jo valmiiksi naulattujen lautojen loppuun naulaamista.Vaikka nyt ei joka kerta ole tullutkaan sitä metrimittaa käyttäneeksi, niin olisin kyllä luullut, että meikäläisen ammattitaitoa olisi hieman korkeammalle arvostettu!
Ei näytä kovin vaikeelta - hmph!

Meikäläinen ei tietty ole ollut koskaan turhantarkka noissa hommissa, joten tartuin toimeen. Oli oikein moderni purkurauta apuna, ei mikään sorkkaraudan serkku. Toisen laudan kohdalla aloin sitten pohtimaan, mikä idea on kiskoa ruosteisia ja metallinkeräykseen meneviä nauloja lahoista lattialankuista, kun ne saa ihan hyvin kerättyä lautojen polttamisen jälkeen nuotiostakin. Korostan, että ajatus iski päähän vasta toisen laudan, ei ensimmäisen, kohdalla.
Jotain rajaa...

Koska naulojen nyhtäminen alkoi siis tympi, piti keksiä jotain kehittävämpää hommaa. Kierrätysihmisenä ajattelin, että parempia lautoja voisi hyödyntää johonkin. Ja löytyihän se kohdekin; kompostin kannet. Tuumasta toimeen. Koska tällä kertaa halusin näyttää, että olisi ne senttimetrit meikäläiselläkin pysyneet hallinnassa, otin käyttöön metrimitan, sellaisen metallisen, mikä näytti hienolta, kun roikotin sitä työhousujen (!) reisitaskussa.


Ekana siis mitattiin suurin piirtein kannen koko ja suunniteltiin lautojen pituus. Sitten kiskottiin naulat irti laudoista ja sahattiin ne määrämittaan. Sen jälkeen kuskattiin laudat kompostin päälle, vähän passailtiin ja alettiin nakutelemaan. Oikein kotkattiin naulat! Se on sitä meidän timpurien ammattislangia.Tuli tosi hieno, vaikka ite sanonkin. Tällä kertaa annan tosi paljon pisteitä sille, että nyt homma siis suunniteltiin ihan rauhassa, käytettiin pari kertaa metrimittaa ja kuljetettiin kaikki kamat kerralla tekopaikalle. Ja mitä nyt tuli muutama pieni mittavirhe, niin ne vaan lisäsivät kompostinkansien retrohenkisyyttä.

Pieni mittavirhe...

Järjestelmällisyyttä löytyy!

Saalista!














No, kyllä minun on tässä lopuksi sanottava, että jos olisin organisoinut sen saunarempan, niin ehkä olisi saattanut käydä niin, että pientä heittoa olisi ollut mitoissa. Ehkä runkotolppien vaihto ei olisi onnistunut. Ja ehkä ei olisi tullut valmista ollenkaan. Tai ainakin tulos olisi ollut hieman liian kotikutoisen näköinen. Saattaisin sittenkin tarvita pientä preppausta rakennustöihin. Joku pieni kurssi, tuollainen  kaksi vuotta kestävä tvp rakennusalalle. Sillä saisin varmaan helposti päivitettyä nykyisen ammattitaidon puutteet...


Komposti ennen.
Komposti jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...