Reiluu ja reiluu...!

Tänään tärähti paikallisessa lehdessä otsikko, mikä vaatii hieman pohdiskelua. Nimittäin, asia koskee pakkauksissa olevia merkintöjä, joilla kuluttajaa informoidaan ostohetkellä tuotteesta. Kyseessä voi olla siis pakolliset pakkausmerkinnät, alkuperämerkinnät, eettiset merkit, tuotantotapaan liittyvät merkit, terveellisyyteen liittyvät merkit ja ympäristön huomioimiseen liittyvät merkit.  Joka tapauksessa, merkinnät eivät saa johtaa kuluttajaa harhaan ja niiden on oltava luettavissa kaupassa. Siksi joissakin kaupoissa on jopa suurentavia muovipleksejä, jotta näistä kimuranteista teksteistä saisi jotain tolkkua.

No kaikki ne, jotka ovat hiemankin perehtyneet asioihin, ovat tienneet, että Reilun kaupan tuotteilla ei ole tekemistä tuotteen elinkaaren ympäristöystävällisyyden kannalta, vaan se painottaa ihmisten hyvinvointia. Toki Reilun kaupan tuotteissa pyritään minimoimaan ympäristöä kuormittavia aineita, mutta vaikkapa banaanin viljely ei onnistu ilman  torjunta-aineita tai "kasvinsuojeluaineita". Niitä käytetään Reilun kaupan banaaneille kuitenkin selkeästi vähemmän (1/5) kuin normaalissa plantaasiviljelyssä. En jaksa jauhaa tästä enempää ja pakko on itekin joskus syödä banaaneja, vaikka ei haluaisikaan niiden elinkaarikuormituksen takia. Sniif!

Ällistyin, että artikkelissa nimenomaan Eviran edustaja piti yllätyksenä Reilun kaupan tuotteiden pieniä prosenttiosuuksia. Se on nyt ilman muuta selvää, että yhdistelmätuotteissa kaikki ei voi olla Reilun kaupan merkinnän saanutta, koska osa sisällöstä tuotetaan maissa, missä työntekijöiden asema on niin hyvä, että he eivät  tarvitse Reilun kaupan järjestelmään hyvinvointinsa ja toimeentulonsa turvaksi.  Mieti vaikka Reilun kaupan jogurttia, mikä valmistetaan Suomessa. Suomalaisten työntekijöiden työolot ovat aivan huippuluokkaa. Mutta meillä ei kasva banaaneja! Jos jokainen raaka-aine on tuotettava Reilun kaupan kriteereillä, jotta valmis tuote saa käyttää Reilun kaupan merkintää, mennään mielestäni ojasta allikkoon.

Reilun kaupan ideana on, että tuotteesta maksetaan viljelijöille vähintään takuuhinta, jolloin he eivät joudu  täysin markkinavoimien armoille. Lisäksi viljelijät saavat Reilun kaupan lisää (esim. banaanilaatikosta 1 dollarin) ja summa on käytettävä yhteisöä hyödyntäviin hankkeisiin. Myös lapset iloitsevat, koska lapsityövoiman käyttö on kielletty järjestelmän piirissä. Ympäristökuormituksen minimointiin kiinnitetään myös erityistä huomiota; kemikaalit on tarkoin rajattu ja niiden käyttöön opastetaan sekä käyttöä valvotaan. Geenimuunneltuja siemeniä tai taimia ei saa käyttää. Viljelijöillä on mahdollisuus myös luomusertifiointiin.

Edellä mainittuun vedoten,  minusta on erittäin järkevää, että Suomessa ja muuallakin Euroopassa on alettu voimakkaasti kehittää näitä yhdistelmätuotteita, jolloin siitä hyötyy kuluttaja, Reilun kaupan viljelijät ja vieläpä kotimaan tuottajatkin! Tai olisiko järkeä lähteä tuottamaan "aitoa" Reilun kaupan jogurttia vaikka jostain Boliviasta Suomeen?!

Se, paljonko tuotteessa on oltava prosentuaalisesti Reilun kaupan osuus, on mielestäni määriteltävä tuotekohtaisesti, ja siis koskee nimenomaan yhdistelmätuotteita. Näissä jogurteissa eli yhdistelmätuotteissa  tuotteen kannalta oleellisen aineen (banaanijogurtissa se ei ole maito vaan banaani) on oltava Reilun kaupan tuote ja sitä olisi oltava tuotteessa viidennes. Nyt en ole ihan satasella varma, muistanko nämä oikein, mutta en lähde tarkistamaan.

Ja sitten varsinaiseen asiaan, mihin oikeasti olisi kiinnitettävä huomiota, eikä ällisteltävä sitä, että Reilun kaupan banaanijogurtissa maito ei olekaan tuotettu Reilun kaupan kriteereiden mukaan. Hei, täällä hyvinvointivaltiossa siis!!!! Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä syöt "aitona ruokana" - siis kaupan valmis- tai puolivalmisruokiin.

Itse toivon kauppaan tietokonepohjaista käännösohjelmaa, jonka avulla voi tarkistaa, mitä jokin sana oikeasti tarkoittaa tuoteselosteessa. Esimerkiksi polyvinyylipolypyrrolidoni, mikä äkikseltään kuullostaa joltain muovilta, on maukeutusaineissa lisäaine, mikä antaa yhtyä varsinaisille tuotteen lisäaineille. Em. aineen siskoa polyvinyylipyrolidonia käytetään tietenkin myös joissakin pesuaineissa, mikä ei varmaan ollut yllätys kenellekään.Tai natriumglutamaatti - msg- (E621), joka aiheuttaa herkille ihmisille päänsärkyä, hikoilua, närästystä, huimausta, painontunnetta rinnassa ja pahoinvointia, toimii aromivahventeen ja on onneksi kielletty vauvanruuissa. Mielenkiintoista on se, että kuluttajien silmissä huonon maineen saanutta ja aromivahventeena käytettyä natriumglutamaattia on nyt alettu korvaamaan hiivauutteella. Sillä on kylläkin samat vaikutusoireet ihmisille ja se sisältää myös glutamaattia, mutta sen nimi kuullostaa luonnolliselta (hiiva- sehän tuo mieleen mummolan ja korvapuustit) ja mikä tärkeintä teollisuuden kannalta, sillä ei ole E-koodia. Eli ei auttaisi käännösohjelmakaan tuomaan kaikkea totuutta esille.


Kuluttajan kannattaa olla tarkkana myös muiden tuotteiden, kuin Reilun kaupan tuotteiden kohdalla. Vai mitä mieltä olet siitä, että erityisesti lasten suosimissa kalapuikoissa kalan osuus saattaa olla vain 61%. Loppu voi olla sitten vehnäjauhoa, vettä, kasviöljyä, suolaa, hiivaa (!), vehnätärkkelystä, mausteuutetta, sitruuna-aromeja, paprikaa, kurkumaa, emulgointiainetta, sipulia ja hyfrolysoitua kasviproteiinia. Siis tuotteesta melkein 40% on jotain muuta kuin kalaa. Mutta hyvä näin, kannattaa pitäytyä kalapuikoissa kalaleikkeiden sijaan, joissa kalaa on eräällä valmistajalla vain 47%. Sen sijaan tuotteeseen on lisätty vehnäjauhoa, rapsiöljyä, vettä, tärkkelystä, suolaa, hivaa, sitruunahappoa, sitruuna-aromia, nostatusainetta (eikö se himputin hiiva riittänytkään?!) ja valkopippuria.

Suosittelen Eviran tarkastajalle pikaista tutustumista Suomessa myytävin valmisruokiin, vaikkapa näihin kalapakasteisiin. Vaikka paketin kyljestä löytyy sydänmerkki ja MSC-merkki, eivät ne kuitenkaan kerro paljonkaan siitä, että kun luulen syöväni kalaruokaa, niin miltei puolet siitä onkin kaikkea muuta. Olisiko se reilua, että kalapuikoissa, vaikkapa 80% tuotteesta olisi sitä kalaa??