Elämä on ihanaa!!!

Jesjesjes! Kyllä nyt meikäläistä lykästi! Pääsin nimittäin kouluttajien työelämäjaksolle ja on ollut aivan M-I-E-L-E-T-T-Ö-M-Ä-N kivaa! Siis työnteko, työelämässä.

Monesti kuulee fraasin, että oikea työelämä on jossain aivan muualla kuin meikäläisen tai monen muunkaan opettajan työpaikalla. Tietyllä tavalla väittämälle on myös perusteluita. sen takia on upeaa, että meillä on mahdollisuus hengata monta viikkoa oikeassa työelämässä ja kokeilla siellä niitä tietoja ja taitoja, joita opetamme päivittäin.

Tarkennan sen, että toki seuraamme työelämää hyvinkin tiiviisti. Onhan meillä työssä oppijat kentällä, mutta silloin tarkastelemme työntekoa heidän kauttaan. Minä olen onnekas, koska teen ihan oikeilla työpaikoilla kartoituksia ja niissä saan seurata ihan tyypillistä työn tekemistä ihan tavallisen työntekijän toimesta. Tämä on vapauttanut minut ja saanut aina vaan vakuuttumaan, että opettamani asiat ovat ok ja ne voidaan täysin toteuttaa ja soveltaa siellä "oikeassa työssä". Senkin kun monesti kuulee, että ei siellä kerkkii ja ei siellä pysty ja ei siellä kehttoo...

Mutta nyt siis, olen päässyt itse siivoamaan. Olen analysoinyt työtapaani, tarkastellut ergonomiaani, pohtinut aseptisen omantuntoni toimintaa. Voin vakuuttaa, että kyllä onnistuu!!! Työn suunnittelu, työjärjestykset, yllättäviin tilanteisin sopeutuminen ja ratkaisut, ergonomiset työasennot, työn eteneminen puhtaasta likaiseen - siinä muutama keskeinen asia työssä.

Olen iloinen seuraavista asioista: osaan oikeasti siivota edelleenkin, osaan kehittää työtä ja keksiä ihan toimivia pieniä ideoita, osaan olla iloinen ja kannustava! Minusta on kivaa katsoa asiakkaita silmiin ja tehdä työtä "rinta rottingilla", tervettä ammattiylpeyttä tuntien. Jihuu!!!

Ja kiitos: mukavat työntekijät, jotka osaavat jutella työstä ammattimaisesti ja jotka ovat kiinnostuneita siitä!!! Minusta tuntuu, että se on asenteesta kiinni!