Vihertääkö?

Meikäläinen ei välttämättä pääse loistamaan noilla viherpeukalotaidoillaan, mutta ihan keskellä kämmentä se ei kuitenkaan ole. Siitä on todisteena mm. kasvulava, jonka nikkaroimme ihan tuosta vaan jätelaudasta. No,  viime viikonloppuna patikointireissun peruunnuttua sitten istuttelin lavat täyteeen erilaisia yrttejä. Lisäksi tykitin koko kasvinmaan täyteen perunaa, sipulia, pinaattia, porkkanaa, hernettä ja kesäkurpitsaa.

Nyt suurin haaste onkin se, miten saan hurtat pysymään poissa kasvimaalta. Erityisesti uroskoiramme tanskalaisruotsalaisen Vilin, joka on erikoistunut lannoittamaan jokaista pikkuisenkin ruohosta korkeammalle kasvavaa oksantynkää. Tämän huomasimme muun muassa viime vuonna, kun leipaisin mökillä rapaperipiirakkaa. Vaikka rapaperi oli vangittu kivimuurin taakse, niin eikös piski kerinnyt suihkauttaa sinnekin. Ei se piiras todellakaan maistunut miltään Vilin pissalta, mutta jotenkin vaan tuli tunne, että tänä kesänä raparperin suojaksi on laitettava jotain tehokkaampaa. Vaikka sähköaita.

Aita on luonnossa suorempi!

Koska sähköaita kuluttaa turhaa energiaa, päädyin ekologisempaan ratkaisuun ja lähdin puustonharvennuskeikalle naapurin maille. Naapurin maille tietenkin sen takia, että olen  jalosydäminen ihminen ja minusta naapuri-Maajussimme metsikössä kasvoi aikamoisena pöheikkönä pihlajaa, josta siis tekaisin oivan pihlaja-aidan kasvimaan laidalle. Samalla siitä hyötyi myös Maajussi, jonka metsä pääsee kasvamaan entistä ehompana pienen harvennushakkuun jäljiltä. Kirpunnylkijän äitinä varmistin vielä aidan profiilin sitomalla kepakot toisiinsa - juuttinarulla tietenkin.

Raekuuro olisi tuhoksi.

Kun kasvimaa oli vuorattu joka seinustalta jollain esteellä, kaivoimme vielä liiteristä Pirkko-rouvan vanhat ikkunanpokat. Asettelimme ne kasvulavojen päälle ja näin syntyi ihka aito kasvihuone, jossa ainut mikä pelaa varmasti, on tuuletus. Jätimme lasit tarkoituksella likaisiksi, koska silloin aurinko ei kuulemma pääse paahtamaan liikaa kasveille.

Loppupäivä sujuikin rattoisasti, kun ihastelimme kasvimaata puolelta jos toiseltakin. Siellä on neljä riviä perunoita. Kaksi riviä sipuleita. Kaksi riviä porkkanoita. Kaksi riviä pinaattia. Kaksi riviä herneitä. Kaksi kesäkurpitsan taimenta ja kolme siementä vastaavaa lajia. Rapaperi. Auringonkukkarivistö. Mansikoitakin jäi noin 16 kappaletta odottelemaan räkättihyökkäystä. Kaikki ovat siis lähtökuopissaan ja nyt sitten jännittää, että tuleeko satoa. Lisäksi kasvulaatikoissa on basilikaa, viirusalaattia, pillisipulia, persiljaa, ruohosipulia ja kahta erilaista lehtisalaattia. Olenko seonnut? Minulla ei ole koskaan ollut näin paljoa ja näin monenlaista kasvamassa.

Esikoinen soitti juuri. Ja kertoi, että heidän pöhkö hurttansa oli pompannut ekana mökille päästyään kasvulavojen yli suoraan kateharsolla vuoratulle kasvimaalle... Mistä hemmetistä saan sitä sähköaitaa!!!!! 

Kiviaita - kesken vielä.