Eipä tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen, että tyttö on perinyt kaikki positiiviset ominaisuutensa meikäläiseltä. Kerkisin tulla mökiltä kotiin, niin eikös tyttö jo ängennyt visiitille ja ompelukone alkoi surisemaan. Sitä ennen kerkisimme kuitenkin haravoida hieman, kerätä kaikki lumen alle omituisesti jääneet roskat (kuten uudenvuoden ilotulitusrakettien raadot) sekä levittää kalkin oikeaopisesti märkään maahan.
Tyttö ajatteli tekaista vanhasta pieneksi menneestä T-paidastaan boleron. Sehän olikin hyvä idea (paino sanalla idea), koska bolerot ovat hieman lyhyehköjä ja nimenomaan pienikokoisia vaatekappaleita. Tuumasta toimeen, ei tyttö mitään mittanauhaa tarvinnut! Siitä vaan leikkasi saksilla paidan oikeaan kuosiin ihan silmämääräisesti. Sitten ompelemaan. Minuakin tarvittiin, koska alaosan kääntäminen oli kuulemma hankalaa - minulta se sen sijaan sujui ihan näppärästi. Ja ei kuulkaas tarvitse luulla,että tyttö olisi saanut huijaamalla minut taittelemaan sen.
 |
| Huomaa terävä kärki! |
Ennen alareunan taittelua tyttö oli ommella surauttanut sivusaumat. Paita oli musta, mutta hän oli valinnut valkoisen langan; efektiksi vissiin, koska tikit paistoivat kuin hiili hangella. Siitä huomasin, että olisikohan jo aika käyttää kone huollossa... Koska ompeleminen on hauskaa, vaadin saada ommella itse alareunan, olinhan nähnyt vaivaa sen kääntämisessä. Sivusauma näytti yksinäiseltä, joten ompelin sen viereen koristesauman ja viimeistelin sen hienosti.
Tytön mielestä tulos oli törkeä, joten peittelimme hienot terävät saumat ompelemalla molemmille puolille isot napit. Pöh! Joka tapauksessa, luovuutta ei siis puuttunut.
 |
| Lennokas alareuna! |
Sitten vain sovittelemaan. Tässä tuli esille tyttären kauaskatseisuus ja äärimmäisen pitkälle viety kierrätysajattelu, mikä putkahtaa esille harvoin, mutta parempi niinkin kuin ei koskaan. Ensinnäkin tyttö sovitteli boleroa itselleen. Se näytti hieman pieneltä. Sen leikkaus olisi kaivannut ehkä hieman viimeistelyä. Mutta vain hieman.
 |
| Batmankin kadehtisi tätä! |
Seuraavaksi kierrätimme boleron lapsenlapselle, jonka täti tyttö siis on. Nyt bolero näytti hieman liian isolta. Sen leikkaus kaipasi edelleen hieman viimeistelyä. Mutta vain hieman.
 |
| Vilillä on luisut olkapäät |
Sen jälkeen oli vuorossa tanskalais-ruotsalainen pihakoiramme Vili. Nyt bolero näytti aivan liian isolta, lähinnä frakilta. Sen leikkaus kaipasi viimeistelyä, sillä se meinasi luiskahtaa pois Vilin kainaloista. Mutta kuten aina, Vili osaa olla tyylikäs. Tässäkin se kantaa uutta hienoa frakkitakkiaan nenä pystyssä, eikä välitä kaikenmaailman muotikotkotuksista.
Tytön mielestä tulos oli törkeä, joten peittelimme hienot terävät saumat ompelemalla molemmille puolille isot napit. Pöh! Joka tapauksessa, luovuutta ei siis puuttunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti