3.4.2012

Biafrasta päivää!!!

Jos tuo otsikko ei herättänyt mitään tunteita, niin todennäköisesti kuulut siihen ikäryhmään, joka ei ollut vielä syntynytkään ennen vuotta 1970 tai olit niin pieni, että eipä paljon maailman asiat vielä hetkauttaneet. Mutta minä ja me muut vanhukset muistamme tuon ajan. Biafran ja Nigerian sota oli tuohon aikaan ensimmäinen todellinen television kautta (siis haloo! oli jo tuolloin telkkareita Suomessa) maailman ihmisten tietoisuuteen saatettu katastrofi.

Televisiosta sen verran, että ensimmäinen televisiolähetys Suomessa oli toukokuussa 1955 ja lähetykset alkoivat vakiintua vuonna 1958. Tuolloin tv-lupia oli lunastettu 7500 kappaletta; miljoonan raja saavutettiin vuonna 1969. Väritelevisot alkoivat yleistyä vasta 1970-luvulla ja vasta vuonna 1980 niiden määrä ylitti mustavalkotelkkareiden määrän. Jouduimme siis katselemaan Biafran suurisilmäisten ja nälkiintyneiden pikkulasten pömppömahoja mustavalkoruudusta. Minä olin tuolloin siinä 10-vuoden kieppeissä, mutta ne kuvat jäivät lähtemättömästi mieleen.

Biafraa ei enää ole, mutta meno maapallolla on samanlaista niiden kärsivien ihmisten keskuudessa, jotka eivät asu tällaisessa hyvinvointivatiossa kuin me suomalaiset asumme. Nimittäin Itä-Arfikassa on tälläkin hetkellä yli 13 miljoonaa ihmistä välittömän avun tarpeessa. Se on suurin maapalloa koetteleva katastrofi juuri nyt! Kuivuus, epätasaiset sateet ja sodat ovat syynä siihen, että kaikkein köyhimmillä, kaikkein heikoimmilla, ei ole tulevaisuutta ilman meidän apuamme. Heitä on yli 13 miljoonaa. He ovat yhtä arvokkaita ihmisinä kuin sinä ja minä. Sinä ja minä, me yhdessä, voimme auttaa!

Moni sanoo, että ei ole varaa, kun itsekin pitää elää niukasti. En vähättele asiaa; uskon, että moni elää varmasti oikeasti köyhyysrajalla. Mutta voi asiaa tarkastella myös niin, mistä voi olla valmis luopumaan antaakseen jotain hyvää toiselle, enemmän tarvitsevalle. Jo 10 eurolla joku saa kuokan ja siemeniä, joilla pääsee elämisen alkuun, 25 eurolla saadaan puhdistettua juomavettä 2500 ihmiselle ja 30 eurolla saa hankittua vuohen, minkä avulla perheen toimeentulo kasvaa. Nämä summat bongasin Kirkon ulkomaanavun sivuilta.

Mistä olet valmis luopumaan? Ostatko koskaan turhaa? Onko sinulla auto, jolla ajat vaikka voisit säästä bensarahat ja sijoittaa ne jonkun toisen ihmisen elämän kohentamiseen? Tai voisitko myydä jonkun jo itsellesi turhaksi käyneen tavaran jollekin kaverillesi ja sijoittaa ne rahat hyväntekeväisyyteen (ellet vie tavaroita suoraan SPR:n Konttiin)? Kerran kuulin, että "minulla ei ole varaa maksaa puhelinlaskua, koska haluan säästää rahani ulkomaanmatkalle". Kyse on siis vain siitä, mihin haluat panostaa. Sen valinnan tekee jokainen itse.

Jos saat säästettyä tässä kuussa 50 senttiä/päivä, sinulla on kuun lopussa ylimääräistä rahaa 15 euroa. Jos olet valmis luopumaan siitä, jonkun sinua köyhemmän hyväksi, tee se! Jos sinusta tuntui kurjalta lukea, että ajattelin sinun olevan köyhä, laita toiset 15 euroa lisää. Silloin teet kaksinkertaisesti hyvää. Jos et halua lahjoittaa mitään, osta jokin Reilun Kaupan tuote seuraavalla kerralla, kun kuitenkin ostat jotain; teetä, kahvia, banaaneja, suklaata, sokeria... niitä on melkein 2000 tuotetta, joista varmasti tarvitset jotain. Sekin on paljon, se. Minäkin ostan. Sittenhän meitä on jo kaksi tekemässä hyvää!










Tanskalais-ruotsalainen pihakoiramme Vili on päättänyt luopua ylimääräisistä herkuista kuukauden ajaksi! Se tekee jotain 10 euroa; sillä summalla Vili auttaa ihmisiä, jotka eivät voi kuvitellakaan, että koirillekin myydään omia ruokia kaupassa. Katso Viliä silmiin ja ajattele, että me voimme yhdessä tehdä hyvää, Sinä, Vili ja minä. Sittenhän meitä on jo kolme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...