Kouluruokailua

Olin tuossa jokin aikaa sitten eräässä alakoulussa ja muun toiminnan ohessa tarkkailin, miten pienet koululaiset ruokailivat. Ällistyin, tuli paha mieli, harmitti ja suututtikin. Tunsin myös jonkinasteista ahdistusta ja epätoivoa. Aikamoinen saavutus siis muutaman minuutin tunnereaktioksi.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta, missä on arvovaltaisia ja ammattitaitoisia ihmisiä, on tullut tulokseen, että kouluruokailu kattaa merkittävän osan suomalaisten lasten päivittäisestä ravinnosta. Pekka Puska on ryhmässä puheenjohtajana, joten ihan mistä tahansa porukasta ei todellakaan ole kyse. Kouluruokailusuosituksessa määritellään muutamia perusjuttuja, joita noudattamalla homma hoituu.

Suosituksen mukaan ruokailuaikoihin on kiinnitettävä huomiota, koska liian aikainen lounastarjoilu ei kannusta syömään riittävästi. Ruokailuympäristön on oltava rauhallinen ja ruuat tarjottava maukkaina ja houkuttelevan näköisinä. Aterian ravintosisällön on katettava kolmannes oppilaan päivittäisestä energiantarpeesta. Ruoka-aineiden on oltava ravitsemussuositusten mukaista, maukasta ja houkuttelevaa. Lautasmalli on hyvä malli ja suosituksen mukaan jokaisesta ateriasta olisikin oltava nähtävillä malliateria, minkä mukaan jokainen osaa lautaselleen laittaa tarjottavia samassa suhteessa. Kouluruokailun olisi oltava osa opetusta; näin ainakin väittää opas.

Totuus on toisenlainen. Tässä on tyypillinen malliateria, eli aivan liian monen lapsen lautanen näytti tältä - ENNEN ruokailua! Riisiä, broileria, hilloa.

Ruoka itsessään oli kauniisti laitettu esille, se oli monipuolista ja maukasta. Myös ruokala oli viihtyisä ja oppilaat kulkivat linjastolle siistissä jonossa. Mutta sitten meni jossain pieleen. Nimittäin näiden pienten koululaisten olisi pitänyt jo hallita lautasmalli ja osata itsenäisesti ottaa ruoka lautaselle sen mukaan. Kuvaa malliataeriasta ei ollut ja vain pari opettajaa ohjasi oppilaita ruuan ottamisessa.

Jos minä saisin päättää, seuraavassa vanhempainillassa ei kurkistettaisikaan oppilaiden pulpettien sisään, vaan järjestäisin valokuvanäyttelyn tyyliin "Etsi oman lapsesi lounaslautanen!". Samoin integroisin lounasta edeltävälle oppitunnille jokaisen lounaan tunnille sopivalla tavalla. Koulun tietokone-ekspertti voisi ottaa kuvan suosituslautasmallista ja se tulostettaisiin isoksi kuvaksi linjaston alkuun. Innostaisin opettajat olemaan aktiivisesti mukana annoksen kokoamisessa.

Asian tärkeyden takia kuva uudestaan: jos tässä todella on 1/3 päivän ruuasta, niin halvaksi tulee kodeissa lasten ruokinta... Ei ole ihme, että mässyt maistuvat, kun lapsi pääsee koulusta kotiin.