Ostimme 70-luvulla perheeseen valkoisen länsiylämaanterrieri Nellyn. Se oli opetettu sisäsiistiksi kasvattajaperheessä, mutta vahinkojen varalta Nellylle oli opetettu, että yöllä voi pisut tehdä hätätapauksessa sanomalehdelle. Silloinen opetustapa oli, että koiran pissattua sisälle sen kuono painettiin nopeasti pissaan, sanottiin jotain hyihyi ja hurtta kannettiin pikaisesti ulos. Kun Nelly-parka lirautti eräänä yönä pissat eteisen lattialle laitetulle sanomalehdelle, toimimme aamulla ohjeen mukaan. Koiramme osoittautui keskimääräistä nopeammin oppivaksi ja seuraavana yönä pikkuinen pisulätäkkö oli ilmestynyt - sanomalehden viereen paljaalle lattialle.
Nyt meillä on tämä tanskalais-ruåtsalainen pihakoira Vili. Se onkin melkoinen pakkaus. Olemme epäonnistuneet kasvattajina, koska Vili ei ole ymmärtänyt vieläkään, että pihasta ei karata. Eikä räyhätä vastaantulville koirille, vaikka niiden naama ei sattuisikaan miellyttämään. Eikä tulla kerjäämään ruokaa. Eikä ainakaan jahdata pikkulintuja. Tässä nyt muutaman mainitakseni.

Sen sijaan Vili osaa käskystä istua, seisoa, maata, pyöriä kahdella tassulla ympyrää, kävellä useita metrejä kahdella tassulla, odottaa, etsiä. Muutamia mainitakseni. Lisäksi se osaa lämmittää kylmiä varpaita peiton alla talvisaikaan. Se osaa saunoa ylälauteella. Se osaa tulla luokse kun napsautan sormia. Se osaa hypätä korkean voltin, kun se nappaa pallon ilmasta.

Ongelma on se, että minun olisi pitänyt alusta asti lahjoa se tottelemaan nameilla. Tätä en ymmärtänyt ja nyt sitten saan kärsiä työni tuloksista. Vai tiedettäkö kovin montaa koiraa, joilla on porttikielto agilityyn? Vili sai sellaisen, koska se heti hullunnopeasti ja hienosti radan kierrettyään ryntäsi muiden koirien luo. Ja sehän on agilityssä kiellettyä, se.
Pointti siis on, että valitettavasti kaikki nuo Vilin hallitsemat hienot temput eivät kompensoi sitä tosiasiaa, että Vili on huonokäytöksinen, koska se karkaa pihasta ja ryntää haukkumaan ihmisten perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti