29.4.2012

Taas me tuunataan!

Alkoi pitkästyttää mökillä haravointi, niin mietittiin, että mitähän voisi tehdä piristykseksi. Olin lukenut lehdestä, että meikkiksen työpaikalla on menossa yt-neuvottelut, joten päätin testata, olisiko minulla ammattitaitoa jollekin muulle saralle kuin omalleni. Siitä tuli idea, että voisin tehdä portfoliotyyppisesti puisen viljelylaatikon. Jos homma onnistuu, niin voisin vaikka perustaa firman, missä ite tekisin ja myisin kierrätyslaudasta tekaistuja laatikoita tarpeeseen sekä poropeukaloille että muuten vaan nikkarointiin tympääntyneille. Tuumasta toimeen!

Ekana etsittiin mökiltä sopivia laudanpaloja ja mietittiin samalla, millainen laatikon pitäisi olla. Olin nähnyt kuvan sellaisesta, eli visio oli selkeä mielessä. Purettiin vanha kuormalava, liiteristä löytyi neliönmuotoista lankkua ja lautakasan alta vain hieman lahonneen näköisiä lautoja. Ainoastaan naulat olivat uusia.

Tuumat vai sentit...
Sen verran annettiin periksi, että mitattiin viivottimella laatikon korkeutta. Ekana korkeudeksi tuli 19! 19 mitä?? Vaikutti jotenkin kamalan matalalta, niin oli sitten Pirkko-rouvan vanha puuviivotin meillä väärin päin... Ensin meinattiin nostaa vaikeusastetta tekemällä mittaukset tuumissa, mutta sitten vaan taiteltiin mitta kiinni ja aloitettiin lautojen sahaaminen arviolta.


Kun laudat oli sahattu, niin vähän passailtiin mallia. Ongelmaksi tuli se, että meillä oli vähän lautoja, joten jouduimme jättämään rakoja niiden väliin. Se voi osoittautua ihan hyväksi ratkaisuksi loppupeleissä; pääsee nimittäin liika vesi valumaan pois. Tai sitten huonoksi, eli veden mukana valuu myös mullat pitkin pientareita.

Näyttää vähän kirstulta, mutta ei kapio sellaiselta kuitenkaan... Mutta tässä siis mielettömän upea, nopeasti tehty, tukeva, taatusti 99% kierrätysmateriaaleista ja ihan ite alusta loppuun tehty viljelylaatikko. Pointsit menee siinä, että ei ollut ruosteisia nauloja, jotta kaikki olisi ollut vanhaa. Mutta tälle saisi Avainlippu-merkin, koska suunnittelusta loppuun asti hökötys on suomalaista työtä, ihan Riäkkylässä tehty. Tästä voi aueta vaikka uusi ura meikäläiselle; jos ei ihan opettajaksi vielä rakennuspuolelle, niin yksityisyrittäjäksi sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kyllä pitäisi saada uusi alter ego

 Vili, tuo älykäs ja hyvätapainen tanskalais-ruotsalainen pihakoiramme, oli tavallaan alter egoni. Tai minä olin sen, mistäs tuonkin tietää....