Nyt olen aloittanut uuden aluevaltauksen, nimittäin voisin antaa lukijoilleni (teille kahdelle uskolliselle ja tytölle) upean pääsiäispiirasreseptin! Innostuin ruuanvalmistuksesta, koska olen ollut pitkästä aikaa arvioimassa ateriapalveluita. Kirpunnylkijän äitinä päivitin tietenkin tietojani, jotta varmasti muistan kaikki erityisruokavaliot, ruoka-ainesuositukset, energiasuositukset, omavalvonnan keskeiset asiat jne. jne. jne. Asia innosti niin paljon, että päätin itsekin leipaista uuden piirasen, jossa soveltaisin kaapin tarjontaa suhteessa teemaan, eli "Pääsiäisen parempi piiras"!
Esittelen nyt teille omakohtaisen reseptini, minkä keksin siihen malliin itse, että piirasen päälle voisi pläjäyttää Avainlippu-merkinnän. Korostan, että ei suinkaan iän puolesta, vaikka meikäläinen alkaakin olla sillä keskiviivan puolella, mikä on lähempänä Avainlipun ikää. Parempi merkki olisi Hyvää Suomesta, koska se on typillisempi ruualle.
No itse Avainlipusta sen verran, että senhän voi saada tuote, mikä on valmistettu Suomessa (pitää piirasen kohdalla paikkansa). Sen lisäksi tuotteelle on laskettu kotimaisuusaste, mikä perustuu siihen, mikä on suomalaisten kustannusten osuus tuotteen omakustannehinnasta. Kustannuksiin hyväksytään mm. raaka-ainekustannukset, pakkauksen kustannukset ja markkinointikustannukset. Koska kaikki raaka-aineet eivät pysty kaikissa tuotteissa olemaan kotimaisia (vaikka banaanikakun banaani), kotimaisuusaste ei tarvitse olla 100%, mutta tavoitteena on kuitenkin 50%:n kotimaisuusaste. Tässä kannattaa olla siis tarkkana; kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää eikä Avainlippu takaa sitä, että tuote olisi kotimainen.
Mutta minun piiras on! Ja tässä tulee ohje: 3 dl vehnäjauhoja (luomuvehnäjauhoja suomalaiselta tilalta), 150 gr voita (luomuvoita suomalaiselta tilalta), ½ dl sokeria (joko suomalaisista sokerijuurikkaista tai luomuruokosokeria tai Reilun Kaupan luomuruokosokeria), kananmunan keltuainen (luomumunasta ja UAAAHHHAH häkkikanaparkojen munat ovatkin loppuneet). Sitten vaan nypitään jauhot ja voi ja kun ne ovat tasaisena massana, niin sitten vielä sokeri ja muna sekoitellaan joukkoon. Tätä ennen uuni on tietty laitettu kuumenemaan 200 asteeseen ja luomuvoilla on voideltu lasivuoka, mikä on ollut käytössä viimeiset 30 vuotta (hätätapauksessa voi käyttää myös perintönä saatua tai kirpparilta ostettua keraamista vuokaa).
Kun piiras on seuraavat 10 minsaa uunissa, millä on tietenkin energiamerkintä A, tekaistaan täyte. Täytettä tehdessä voi pohtia ympäristöasioita laajemminkin ja vaipua itsesääliin. Nimittäin minulle tulee ongelmia, koska en ole mikään himoleipoja, niin minulla ei ole tehokasta kiertoilmauunia. Lisäksi tavallinen uuni kuluttaa energiaa jo lämmitysvaiheessa saman verran kuin tunnin aikana vakiolämmössä, joten alkulämmitysaika olisi saatava hyödynnettyä. Mietin, että laitan uuniin joululahjaksi saamani kauratyynyn - se sitten kivasti lämmittää hartioita, jos olen kuormittunut liikaa paistopuuhissa. Kaiken kaikkiaan piirasen paistoon kuluu rahaa 12 senttiä; ei huima summa taloudellisesti, mutta jos sähkö tuotetaan ydinvoimalla, niin itkuhan siinä tulee.
No, täytteeseen tulee puoli purkillista rasvatonta maitorahkaa (luomuna ei taida olla kotimaista, joten tyydytään tavalliseen - parempi sekin kuin Saksasta tuotu - ja tämä EI ollut mikään nationalistinen kannanotto vaan ihan elinkaarellinen), 1 muna (se toinen siitä luomupaketista), 1 tl vaniljasokeria (vanilja tuodaan Suomeen Madagaskarista ja vanilliinisokeri valmistetaan puolestaan osittain synteettisesti joten tätä täytyy vielä pohtia, että kumpi olisi parempi), 2 rkl sitruunamehua (joko luomusitruunoista tai käy tässä tapauksessa ehkä se pullossakin oleva Italiasta tuotettu, koska se säilyy pitkään - arvottavaksi jää enää se, löytyykö lähikaupasta lasipullossa olevaa vai onko ostettava muovipullossa). Huoh! Ei ole helppoa leipominen, kun ajattelee asiaa ympäristönäkökulmasta. Ja tässä tapauksessa siis käytetään vielä eläinkunnan tuotteita, mikä jo sinänsä on aivan oma lukunsa! Joka tapauksessa, tuon pohdinnan jälkeen ei jaksakaan muuta kuin sekoittaa kaikki täytteen aineet yhdeksi mössöksi!
Sitten puuttuu enää omenasose ja sehän on tehty tietenkin omin kätösin naapurin omenapuun turhista ompuista, jotka var... tipahtelivat kivasti meikäläisen tontille...
Ei muuta kuin piirasvuoka uunista, omenasose päälle ja kaiken kruunaa rahkamössö. Jos on tullut ajateltua riittävästi (kuten meikäläisellä), niin rahkan päälle voi vielä ripotella loput taikinsta höystettynä kauraryyneillä (luomua). Sitten vaan paistos uuniin 20 minuutin ajaksi. Tappiota tulee siinä, että jos ei ole jotain ruokaa hyödynnettäväksi jälkilämpöön, niin piiraan paisto menee energiankulutuksen kautta tarkasteltuna harakoille. Siis se uunin lämmittäminen vei saman verran energiaa kuin tunnin paistoaika ja nyt sillä uunilla paistetaan vain ½ tuntia, voih! No, onneksi tässä tapauksessa en paistanut omassa unissa, vaan ystävän uunissa, joten säästin siis omaa enegiankulutustani ja lisäsin ystävän. Voivoi. Mutta tarjosin hänelle piirasta siitä hyvästä. Ai että tehtinkö hänen aineistaankin? Se on kuulkaas reseptiikan salaisuuksia, se... Voisin kehitellä uuden ympäristömerkin "Hyvää Utrasta" - sen saa kun osaa hyödyntää muiden energiaa ja materiaaleja antamalla vastaan oman työpanoksensa.
Jossain vaiheessa laitettiin vielä hieman leivinjauhetta,mutta en muista paljonko ja missä vaiheessa...
Kun lopulta on toipunut kaikista ympäristöön liittyvistä tunteista, on kiva maistella piirasta. Voin vakuuttaa, että aivan mielettömän hyvää on!!!
Otin ihan pikkuisen palan; Amsterdam mielessäin. Mutta ystäväni otti koko rahan edestä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti