Lomapuuhasteluja

Meikäläistä on lomasäät suosineet! Harvoin on ollut yhtäjaksoisesti tällaista hellettä ja kaunista paistetta! Mutta nyt on ja siitä kannattaa nauttia. Asiasta voi myös oppia. Minä olen opinut sen, että meikäläinen ei pärjäisi missään etelän rantakohteessa. Syitä on useita, mutta yksi suurin on se, että minulla on vielä opettelemista laiskottelun taidossa. Ja korostan tässä kaikkien väärinkäsitysten välttämiseksi, että laiskottelu sanana ei ole tarkoitettu mitenkään negatiiviseksi. Päin vastoin, olen todella surullinen siitä, että minulta puuttuu tuo laiskottelun jalo taito. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat ottaa rennosti ja olla vaan! No, kai minullakin nyt jotain pientä puutetta voi olla! Toki mietin sitä, että kuka ne hommat sitten tekee???

Lomallakin on siis oltava jotain puuhaa. No, tämähän onnistuu mainiosti, koska lähipiiri ja tulevat perilliset (tyttöä lukuun ottamatta) ovat oivaltaneet, että mamman nykyistä taitotasoa laiskottelun suhteen kannattaa pitää yllä.

Niinpä lomalla olen tehnyt muutaman pienen askareen: vietin lomaa äitinin kanssa muutaman päivän, hain puita muutaman kuorman (pitää vielä sahata ne ja kantaa liiteriin - mutta vielä on lomaa jäljellä), pyöräilin viikon Kuusamossa, siivosin asunnon, sulatin molemmat pakastimet, pakastin mansikat ensi talvelle, pesin pyykkiä (useasti), pesin (melkein) kaikki matot, siivosin kesämökin, tein virvelitelineen, järjestelin liiterin, tuunasin aitan, kaivoin ojaa sähköjohdolle, leikkasin nurmea (useaan otteeseen), kävin kalalla, uin, snorklasin (meinasin tukehtua kun en ymmärtänyt, että snorklatessa hengitetään suun kautta), luin Lars GW Perssonin uusimman kirjan (ja pari muuta) ja maalasin, maalasin ja vielä hieman maalasin.

Huh, eipä ole itse asiassa mikään ihme, että minulla on ollut jonkinasteinen pieni hiki (ei kuitenkaan haiseva...) koko ajan. Etenkin kun ottaa huomioon, että suurinta osaa noista hommista minun ei olisi tarvinnut tehdä yksin tai puoliksikaan yksin, jos elettäisiin tasa-arvoisessa maailmassa. No, toki olen saanut apuja ja etenkin tyttäreni on kunnostautunut asiassa. Mutta olen silti tyytyväinen, sillä edellä mainituista askareista näkee, että meitsillä on vielä paristot kunnossa tai olisiko parempi - litiumakut latingissa.

Tuossa alla on kuvasarja siitä, miten amatöörit saavat tuunattua vanhasta uutta. Tyttö sai idean, että aittaa voisi piristää maalamalla seinät. Lisäksi hän itse sattui olemaan paikalla, joten tuumasta toimeen! Ostettiin halvinta maalia (virhe!), raahattiin kalusteet pihalle, harjattiin seinät hämähäkinverkoista (käsityseroja harjauksen laadusta!), suojattiin lattia ja eikun sutimaan. Sillä sitä se nimenomaan oli. Ulkona oli jotain 30 plussan puolella ja aitassa vielä muutama aste sen päälle. Ekan maalikerroksen jälkeen tuli takauma vessan katon maalauksesta.

Selvästi näki, että tyttö on saanut verenperintönä työergonomisen taidon kehon käyttöön. Arvoisa lukijani - huomaa kyykistysasento alaseinää maaltessa. Myös ranne on suorassa suhteessa siveltimeen. Ehkä pientä kehittämistä niskan kohdalla, eli niska suoraan ja silmillä seuraten pensselin vetoa.

Sitten uitiin ja huilittiin ja mentiin vetämään toinen kerros. Kolmatta ei viitsitty (maali olisi loppunut kesken). Ja tosi hienolta näyttää!!! Kyllä nyt kelpaa nukkua!