Ja taas me maalataan!

Heti kun olin toipunut kesämökin aitan maalauksesta, lähdin auttamaa ystävää hänen kesämökkinsä maalauksessa. Silmä silmästä, hammas hampaasta ja apu avusta - kuten me vanhat latinistit rennosti sanomme suomenkielellä, koska emme muista enää sanontaa latinaksi! Summa summarum, olen edelleen muutaman tuhat tuntia velkaa työaputunteja...

Olimme aloittaneet maalausurakan jo edellisenä vuonna harjaamalla teräsharjalla maalattavat pinnat ja tänä kesänä maalasimme mökin kokonaan loppuun. Itse en osallistunut muiden lomakiireideni takia smyygien maalaukseen, mutta hyväthän noista oli tullut. Tällä kertaa urakkana oli sitten maalata saunamökki kokonaan sekä navettaa niin paljon kuin maalia riittäisi.

Ilma ei ollut yhtään viilentynyt, joten kiirettä piti ettei maali olisi jähmettynyt jo siveltimeen. Siitä selvisi heiluttamalla pensseliä ahkerammin! Työ sujui rattoisasti, sillä toisen maalikerroksen vetäminen on aina kevyempää. Saunamökin harkkoon olivat ampiaiset tehneet pesän ja jouduimme turvautumaan kemiallisiin aseisiin, jottei itselle olisi tullut lähtöä Tikkamäelle. Niinpä meikäläinenkin, kaikkien turhien kemikaalien vastustaja, suihkutteli surutta KILLERiä ampparipesään. Sitten keksin tunkea pesään paperitollon, jotta loput tukehtuisivat hapenpuutteeseen. Tässä näkee todellisen ympäristöasenteeni, mikä on realistinen - ihminen ennen ampiaista!

Navetan maalausta olimme ideoineet jo keväästä ja kerran pätkähti päähän, että vanhasta lantaluukusta voisi ideoida pelargoonille kauniin ikkunakehikon. Kun saunamökki oli valmis, lähdin tekemään smyygejä lantaluukulle. Eikä mitään mittoja tarvinnut ottaa, siinä vaan silmämäärin tsuumailin lautojen pituudet ja aloin sahaamaan. No, vanha navetta on peräisin 1920-luvulta ja sen tietää, että ei silloinkan ihan vatupassiin ole rakennettu. Niinpä yksi hirsi pylskötti viitisen senttiä ulompana kuin muut. Ekana tuumaltuani tulin lopputulokseen, että kyseessä on tilataideteos eikä mikään smyygien MM-kisojen palkintopallia tavoitteleva rakennelma...

Maalaamaton parka!

Tässä mökkeröinen vielä alkuperäisasussaan! Kyllä näkee, että maalia kaivataan pintaan! Lantaluukkua ei meinaa oikein erottaa mutta siitä on kuitenkin aikoinaan mätetty muutama vuosikymmen ehtaa lehmänlantaa.

Maalausurakkaa haittasivat hieman ne miljoona paarmaa, joita kiinnosti kovasti moinen puuha. Ihmekös tuo; pöhkö kaupunkilainen ilmestyy sutimaan lantaluukun seinää melko vähissä tamineissa ja hiilidioksidia on tarjolla runsain määrin. Ja sekös herättää sekä itikoitten, myös parmojen innostuksen. Paitsi itikoita ei ollut paikalla ensimmäistäkään?!

No, jos se ei noista kuvista nyt jotenkin aukene niin voin toki vaatimattomasti itekin todeta, että mikäli on tarvista jossain pihasuunnittelussa tai muussa tuunaamisessa, niin varmaankin saattaisin olla oikea henkilö, johon kannatta otta yhteyttä...



Pullistan vatsaa tahallaan!!!

Voih miten sievä!