Välillä tuntuu siltä, että ei oikein jaksa hehkuttaa mitään, etenkin kun hehkulampuistakin jo aletaan pikkuhiljaa luopua. Siinä muuten kannattaa miettiä, mikä on kohtuullista ja mitä hyötyä ja haittaa todellisuudesta hehku- ja energialamppujen vaihtamisesta sitten on. Pidän huonona esimerkkinä sitä, että hehkulamppujen tuoman energian avulla on voitu tavallaan kompensoida kiinteistön lämmitykseen käytetyn energian määrää. Nyt, kun hehkulamput poistuvat, joudutaan käyttämään massiiviset määrät lisäenergiaa tuon vajauksen tuottamiseen. Siksihän onkin siis tärkeää, että Suomi saa lisää ydinvoimaloita, vai mitä itse ajattelet? Uskotko?
Olen vaihtanut hehkulamput pienloistelamppuihin sitä mukaa, kun uudistamisen tarve on tullut ajankohtaiseksi. En ole kuitenkaan joutunut nostamaan yhdessäkään huoneessa lämpötilaa pattereissa sen takia, että pienloistelamppu ei kehitäkään lämpöenergiaa vaan käyttää kaiken tehonsa valaisemiseen. En ole huomannut mitään eroa siinä, että lämpötila olisi siis jotenkin radikaalisti laskenut. Olisiko minun pitänyt huomata? Vai kuluttavatko sähköpatterini vain salakavalasti hieman enemmän energiaa huomaamattani? Koska en ollut varma, laskin kaikista huoneista lämpötilaa 2 astetta pienemmälle kuin mitä se on ollut normaalisti. Motivan mukaan jopa 1 asteen lämpötilan alentaminen vähentää lämmityskustannuksia jopa 5%! Jihuu, sen lisäksi, että omalla toiminnnallani en lisää enenrgiankulutusta, säästän myös euroissa.
Miten tämä sitten liittyy alaamme? Erittäin tärkeästi, jos minulta kysytään ja jos ei, niin vastaan kuitenkin! Edelleen meidän alallamme on töissä monta "tynnyrissä kasvanutta tyttöä", jotka eivät ole perillä Suomen jätehuollosta ja sen tulevaisuuden muutoksista. Pitäisikö? Pitää! Nimenomaan meidän on nyt hieno hehkuttaa ympäristön puolesta! Me voimme olla ympäristöagentteja, jotka omassa työssää voivat lisätä asiakkaiden tietoa ympäristöasioista ja blogata asennetta positiiviseen suuntaan
Tiedän senkin, miten moni laitoshuoltaja suruissaan sanoo, että asiakkaat ovat välinpitämättömiä eivätkä erota muovia paperista, valkoista toimistopaperia sanomalehdistä, lasia metallista. Tuntuu turhauttavalta, kun lajitteluun suhtaudutaan välinpitämättömästi. Tämä on totta, mutta uskoakseni nimenomaan asenteesta riippuen. Kyllä asiakkaaat osaavat lukea! Meidän mahdollisuutemme on nimenomaan ja ainoastaan asenteen puolella!!
Blogin tavoitteena on ilahduttaa myös lukijaa tarinoilla erään opettajan kokemuksista ja tulkinnoista työssä ja kotona. Ja nyt, eläkkeellä ollessa aika synkkää tuntuu olevan. Vääryydet ja epäoikeudenmukaisuus saavat postaamaan, vaikka haluaisin kirjoittaa kaikesta iloisesta. Kirjoitustaitokin on välillä hukassa.
9.5.2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä pitäisi saada uusi alter ego
Vili, tuo älykäs ja hyvätapainen tanskalais-ruotsalainen pihakoiramme, oli tavallaan alter egoni. Tai minä olin sen, mistäs tuonkin tietää....

-
No tulipa taas kerran todistettua, että ei ole meikäläisen opinnot menneet hukkaan. Olen meuhkannut jo vuosia siitä, että kuluttajan olisi t...
-
Tynnyrisauna-ystäväni mökillä nökötti elokuussa yhä laavu, jonka olimme tehneet väliaikaista käyttöä varten kolmisen vuotta sitten . No, äkk...
-
Kylläpä on vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Kaikkea on tapahtunut, enimmäkseen kivoja juttuja. Silti on jotenkin ollut takkuist...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti