EU:n artiklat ja suomalaiset virkamiehet

Nyt ottaa taas pattiin ja alkaa sellainen meuhkaaminen tällä blogilla, että heikkohermoisimmille suosittelen lukemisen lopettamista jo nyt. Nimittäin, nukuin viime yöni ihan rauhassa, kunnes juuri äsken sain kuulla, että suomalaiset virkamiehet ja TUKES tulkitsevat EU:n pesuainesäädöksiä tavalla, johon ei muissa EU-maissa pystytä. Ja, tämä ei todellakaan ole mikään kunnia meille!

Joistakin ympäristötietoisista kaupoista (esim. Ruohonjuuri ) on saanut ostaa ns. täyttöpesuaineita, eli pesuaine on laitettu asiakkaan omaan astiaan. Tällä säästetään luontoa, sillä täyttöastioita käyttämällä vältetään turhaa pakkausjätettä.

Moinen meininki oli käytössä vielä 1960-luvulla kaikissa maitokaupoissa, missä asiakas täytti oman maitopeelarinsa (ei siis -peilarinsa) halutulla litramäärällä, maksoi ostoksensa ja tuli taas seuraavalla kerralla saman peelarin kanssa samoille ostoksille. Jokainen myös pesi peelarinsa kotonaan. Mikäli EU:n intoilevat virkamiehet olisivat olleet olemassa jo tuolloin, niin mitenkähän meille maidonjuojille olisi käynyt?! Olisiko jokainen saanut pestyä peelarinsa niin puhtaaksi, että sen mikrobiologinen puhtaustaso olisi riittänyt virkamiehille? Ja mistä kukaan olisi tiennyt, mitä tuossa peelarissa oikein kuljetetaan? Vaikka lie piimää?! Viimeistään kaupan ulko-ovella asiakasparka olisi jäänyt kiinni EU-ratsiassa (poliisivirkamiesten järjestämässä) ja kaikki maito olisi pitänyt kaataa maahan; sinne edellisiltana alaikäisiltä takavarikoitujen ja maahankaadettujen kaljojen ja siidereiden joukkon. Ja lapsiparat olisivat jääneet kokonaan ilman maitoa!

Nimittäin, tuohon aikaan ei ollut vielä käytössä surkeita kertakäyttömuovipussimaitoja eikä kartonkitölkkejä maidon kuljetukseen! Silloin käytettiin loogista ajattelua ja ns. maalaisjärkeä - mitä tuolloin löytyi myös kaupunkilaisilta - ja uskottiin, että jokainen maitoa haluava osaa pestä astiansa niin puhtaaksi, että tuote säilyy hyvänä ja osaa säilyttää sen niin, että isäntä ei sauniltana erehdy ottamaan maitopeelaria mukaansa olutpullon sijasta ja huomaisi karmea erehdyksensä vasta nesteen kulahdettua kurkkuun (kun ei ollut sitä etikettiä!).

Pesuaineasetuksen 11. artikla kieltää suomalaisvirkamiesten tulkkinnan mukaan täyttöpesuaineiden myynnin. Sen sijaan sama artikla ei kiellä sitä vastaavien virkamiesten mukaan Saksassa ja Iso-Britanniassa. Siellä asiakas saa edelleen tulla ostamaan pesuainetta omaan astiaansa ja näin säästetään uusiutumattomia luonnonvaroja ja vältetään turhaa pakkausjätettä. On  syytä muistaa, että pesuaineet pakataan pääsääntöisesti muoviastioihin, joiden valmistukseen käytetään öljyä. Suomessa ei vielä osata / pystytä / kyetä / haluta käyttää muovipulloja energiantuotannossa, vaan päätavoite on, että tuote kierrätetään materiaalina ennen polttamista. Näin ollen, hölmöläisiä mukaellen, kuljetamme mieluummin likaiset muoviastiat jäteasemalle kuin polttaisimme ja saisimme edes lämpöenergiaa talteen.

Virkamiehiä pelottaa se, että ihmiset eivät tuotteen ostettuaan ja kotiin vietyään enää tiedä, mitä ovat ostaneet. Ja ilmeisesti he eivät myöskään enää tiedä, minne juuri ostettu ja kaupasta kotiin raahattu pönikkä pitäisi laittaa? Ehkä lastenhuoneen pöydälle?? Niinpä heidän lapsiparkansa voivat vaikka syödä pesuaineita ja joutua sairaalaan vatsahuuhteluun. Näin on toki käynyt tähänkin asti, sillä lapset, jotka tyypillisesti ovat riskiryhmä pesuaineiden väärinkäyttäjinä, eivät harmillisesti osaa vielä lukea! Voikin olettaa, että pesuainemyrkytyksen saaneet lapset ovat joko a) täyttöastioihin pesuaineensa ostaneiden holtittomien vanhempien kakaroita tai b) TUKES:in turvallisuusmääräysten piiriin kuuluvia pesuainepulloja ostavien vanhempien kullannuppuja, joiden vanhemmat kuitenkin  säilyttävät em. pullot lastensa saatavilla ja kaiken kukkuraksi he ovat laiminlyöneet lastensa lukuopetuksen ja siirtäneet sen peruskoulun opettajien vastuulle.

TUKES:n johtajaa Esa Nikusta huolettaa se, että asiaskas ei omaan astiaan pesuainetta ostettuaan tiedä, mitä aineosia se sisältää ja näin voi aiheuttaa vaaratilanteen. Ihanko totta, herra Esa Nikunen? Katsoin kerran erään tuotteen etikettiä. Tuote oli tarkoitettu puhdistus- ja suoja-aineeksi linolilattioille; niitähän nykyisin löytyy kotitalouksistakin. Etiketin mukaan tuote sisälsi pelkästään BENZISOTHIAZOLINONE:a. Tiedän jo ammattini perusteella, että kyseessä on säilöntäaine, mutta varmistin tiedon vielä kyseisen aineen tuoteselosteesta. Aivan oikein, sieltä sain ihan saman informaation. Sitten etsin käyttöturvallisuustiedotteen ja sielläkään ei oltu mainittu aineosia vaan pelkästään tämä säilöntä-aine.

Toki, olihan se varmaan tärkeä tieto minulle kuluttajana, että puhdistus- ja hoitoaineeseen oli tällätty säilöntäainetta. Olisin kyllä itse halunnut mieluummin tietää, mikä oli erityisesti tämän hoitoaineen tehoaine; saippua, tensidi vai peräti polymeeri. Sitä tämän TUKES:n hyväksymän tuotteen etiketissä ei kuitenkaan haluttu kuluttajalle kertoa. Miksi? Siksi, että näistä muista aineista ei aiheudu vaaraa! Sitä ei nykyisin tarvitse siis merkata pakkaukseen, vaikka se tuotteen käyttäjälle on erittäin oleelllinen tieto.

Palataan takaisin päivän aiheeseen! Aivan arkipäivän ratkaisu tähän TUKES.n ongelmaan on tietysti se, että asiakas voi liimata kanisteriinsa tarran, missä on oleelliset tiedot tuotteesta. MUTTA, kun Suomessa ollaan, TUKES on jo tehnyt päätöksen, että edes niitä aineita, mitä mm. Ruohonjuuri on varastoihinsa hankkinut, ei saa myydä em. tavalla. Voisiko ne myydä ns. PAKOTETUOTTEINA?! Tuli vaan mieleen, että mistähän suomalainen kuluttaja Valion Venäjän markkinoille suunnattuja pakotejuustoja ostettuaan ja kotiin tultuaan oikeasti tietää, mitä tuli ostettua. Pakkauksessa kun ei ole muuta kuin venäjänkielistä tekstiä. Aiheutuuko vaaratilanne, jos tarjoaa anopille edamin sijasta goudaa?!

Tulee myös  mieleen sellainen tilanne, jolloin veden käyttäminen on kielletty viranomaisten määräyksestä veden saastuttua. Porukoiten pitää hakea sitää omiin astioihin, ns. täyttövetenä. Moinen touhu on kiellettävä ehdottomasti em. varotoimenpiteisiin vedoten. Harvalla vedenhakijalla näyttää telkkarin videokuvissa olevan mitään etikettiä kanistereissaan ja mahtavat olla melko likaisiakin nuo kotiastiat. Tai entäs bensan ostaminen omaan kanisteriin? Se nyt on vähintään kiellettävä aivan tykkänään, ellei täyttöastia täytä kaikkia turvallisuusmääräyksiä. Sinne vaan Nikula kollegoineen päivystämään lähimmän abc:n tankkiautomaatin nurkalle... Luulen, että siellä on suurempi riski kuin tämän marginaalisen ekoryhmän täyttöastioiden pesuaineissa!