17.5.2015

Kissa kuuhun!



Nyt nimittäin lähtee! Meitsi on pannut kovan kovaa vastaan, sillä tänä kesänä ei katit meikäläisen kasvimaalla riehu. Kävin ostamassa aitatolppia, aidantolppakiinnikkeitä ja varsinaista aitaa. Se lisäksi ostin ruuveja ja rikkoja elikkä aluslevyjä. Toisaalta aika väärin on sekin, että joudun suojaamaan oman kasvimaani omalla pihallani terroristikissoilta, joiden omistajat joutaisivat vähintään hornantuuttiin kattiensa kanssa. 

Kissa luokitellaan melko tyhmänpuoleiseksi eläimeksi, joten sillä ei ole minkänlaista älliä ymmärtää, mitä tarkoittaa oma piha. Yleensä myös kissanomistajien älykkyysosamäärä ja kansalaistottelevaisuus lähentelevät lemmikkiparan lukuja, joten on päivänselvää, että oman pihapiirin ymmärtäminen tuottaa samanlaista tuskaa myös kissanomistajalle. Tämän takia heillä ei olekaan yleensä kavereita naapureissa. Jos kissanomistaja joutuisi vankilaan (minne hän kuuluisikin järjestyssääntöjen noudattamatta jättämisen takia), hänet luokiteltaiseen alimpaan kastiin vankikategoriassa.

Mistä moinen asenne luontoparkoja kohtaan on päässyt kehittymään? Aiemmin olen jopa tykännyt kissoista. No siitä, että naapurit eivät noudata kaupungin järjestyssääntöä ja antavat kissojensa terrorisoida koko naapuristoa. Kun menee leikkikentälle Ykkösen jälkikasvun kanssa, niin ekana on lapioitava kissankakat hiekkalaatikosta ojaan. Viime kesänä jouduin istuttamaan sipulit useaan kertaan, kun naapurin terroristikatti kaiveli ne öisin mullasta kakkojensa tieltä. Ja niin edelleen!

"Kissan omistajan tulee huolehtia siitä, ettei kissa pääse kytkemättömänä lasten leikkipaikaksi varatuille alueille... Kissa, joka poistuu omistajansa tai haltijansa pihapiiristä ilman valvontaa joko tahallisesti tai tuottamukselllisesti, on säädösten mukaan heitteillä. Heitteille jäänyttä kotikissaa ei kuitenkaan saa automaattisesti tapaa, vaan se on kiinniottamisen jälkeen toimitettava löytöeläintarhalle." En suinkaan ole itse keksinyt edellä mainittua tekstiä, vaan se on kirjoitettu kaupungin järjestyslakiin!

En ole saanut hommatuksi  kiinniottoloukkua, joten sitä odotellessa ratsujoukko karautti taas paikalle ja laitettiin tuumasta toimeen. Huomatkaa, arvoisat lukijani, että en ole kuitenkaan niin pahis kuin annan ymmärtää; nytkin ostin vähäisillä varoillani kalliit aitatarvikkeet vain suojellakseni omaa puutarhaani eli sen takia, että kissanomistajanaapurit rikkovat lakia. Olisin voinut vaan ottaa pinskan ja harjoitella pilkaan (ei kuitenkaan omaan nilkaan) ampumista...

Ammattilaiset aidalla
Aidan pystyttäminen oli yllättävän helppoa. Metalliset tukipilarit upposivat hyvin maahan ja puutolpat saatiin tiukasti niihin kiinni. Varsinaisen aidan asentaminen onnistui myös kivuttomasti. Itse hoitelin hanttipuolta ja annoin varsinaisen homman niille, jotka ajattelivat osaavansa sen paremmin kuin minä - missä voikin olla rahtunen totuutta. 

Jos katti aikoo hypätä aidan yli kieriskelemään kanankakassa, niin silloin sen kohtalonhetket on luettu. Vaihtoehdot ovat seuraavat:

1) Viritän rastasverkon löysästi tolppien varaan, jolloin kissa aidan sisälle hypättyään sotkeutuu verkkoon ja minä käyn poimimassa sen parempaan talteen; esimerkiksi kanankakkavesiliuossankkoon pienoiselle uintiretkelle.

2) Kiinnitän piikkilanka-aitaa (mallia SS) aitatolppien väliin, joka muodostaa riskin kissaparan terveydelle. Laitan kuitenkin varoitusmerkin aidantolppaan, joten vastuu asiasta siirtyy kissanomistalle.

3) Hommaan loukun ja ostan sinne Shebaa - siitä kissakin tykkää. Kun kissa menee herkuttelemaan Sheba-annoksella, niin loukku lasahtaa kiinni ja kattiparka saa syödä annoksensa ihan kiireettä. Sitten vaan odotellaan, kuka kuulee kissansa mourun ja tulee äänen perusteella etsimään omaansa. Tiedossa onkin mielenkiintoinen keskustelu, jonka perusteella minä (vain oikeuksiani puolustaessani) todennäköisesti leimaannun kylähulluksi eläintenvihaajaksi ja kissanomistaja puolestaan kokee tulleensa ajojahdin kohteeksi pikkuisen kisuliininsa kanssa.

4) Asennutan sähköpaimenlangan aitaan (järein ja viimeinen konsti), jolloin kissa aidan sisälle hypättyään saa samaan hintaan ilmaisen permanenttikäsittelyn turkkiinsa. Pitää vielä hieman selvitellä noita volttilukuja. Aita saattaa täräyttää 10 000 voltin piikin, jossa on tietämistä jo isommallakin olennolla, saatikka sitten kissalla. Mutta aidantolpassa oleva varoitus kyllä kertoo aivan selkeästi, että aitaan ei saa koskea... Minkäs sille sitten mahtaa, jos kissanomistaja on jättänyt kissansa heitteille ja ilman valvoontaa.

Kissoilta pääsy kielletty!

Näin komealta näyttää kasvimaa varsinaisen sadon odotuttaessa vielä itseään! Nyt vaan on toivottava, että kissat kiertävät tilukseni kaukaa eikä minun tarvitse turvautua noihin edellä mainitsemiini konsteihin. Mikäli kissanomistajat toimisivat kuten eräs naapurini, eli pitäisivät kissansa kiinni, ei tätäkään episodia olisi koskaan tapahtunut. 

Paras vitsi on tietty se, että eräs näistä kissanomistajista valitti Neloselle, kun Vili, tuo älykäs ja hyvätapainen tanskalaisruotsalainen pihakoiramme, oli vahingossa kakkinut hänen tonttinsa aidan ulkopuolelle; siis kaupungin maalle! Tasan ei käy onnenelahjat; koirien tekemisiä valvotaan kovalla silmällä, kun samaan aikaan kissat terrorisoivat elinympäristöään härskisti ja  järjestelmällisesti. Riskillä mennään; joku teistä armaista lukijoistani saattaa istuksia nytkin kehräävä kissa sylissään. Pyydän armoa siinä tapauksessa. Kyse on vain siitä, että toiselle ei saa aiheuttaa harmitusta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...