Nyt
nimittäin lähtee! Meitsi on pannut kovan kovaa vastaan, sillä tänä kesänä ei
katit meikäläisen kasvimaalla riehu. Kävin ostamassa aitatolppia,
aidantolppakiinnikkeitä ja varsinaista aitaa. Se lisäksi ostin ruuveja ja
rikkoja elikkä aluslevyjä. Toisaalta aika väärin on sekin, että joudun
suojaamaan oman kasvimaani omalla pihallani terroristikissoilta, joiden
omistajat joutaisivat vähintään hornantuuttiin kattiensa kanssa.
Kissa
luokitellaan melko tyhmänpuoleiseksi eläimeksi, joten sillä ei ole minkänlaista
älliä ymmärtää, mitä tarkoittaa oma piha. Yleensä myös kissanomistajien
älykkyysosamäärä ja kansalaistottelevaisuus lähentelevät lemmikkiparan lukuja,
joten on päivänselvää, että oman pihapiirin ymmärtäminen tuottaa samanlaista
tuskaa myös kissanomistajalle. Tämän takia heillä ei olekaan yleensä kavereita
naapureissa. Jos kissanomistaja joutuisi vankilaan (minne hän kuuluisikin
järjestyssääntöjen noudattamatta jättämisen takia), hänet luokiteltaiseen
alimpaan kastiin vankikategoriassa.
Mistä moinen asenne luontoparkoja kohtaan on päässyt kehittymään? Aiemmin olen jopa tykännyt kissoista. No siitä, että naapurit eivät noudata kaupungin järjestyssääntöä ja antavat kissojensa terrorisoida koko naapuristoa. Kun menee leikkikentälle Ykkösen jälkikasvun kanssa, niin ekana on lapioitava kissankakat hiekkalaatikosta ojaan. Viime kesänä jouduin istuttamaan sipulit useaan kertaan, kun naapurin terroristikatti kaiveli ne öisin mullasta kakkojensa tieltä. Ja niin edelleen!
"Kissan omistajan tulee huolehtia siitä, ettei kissa pääse kytkemättömänä lasten leikkipaikaksi varatuille alueille... Kissa, joka poistuu omistajansa tai haltijansa pihapiiristä ilman valvontaa joko tahallisesti tai tuottamukselllisesti, on säädösten mukaan heitteillä. Heitteille jäänyttä kotikissaa ei kuitenkaan saa automaattisesti tapaa, vaan se on kiinniottamisen jälkeen toimitettava löytöeläintarhalle." En suinkaan ole itse keksinyt edellä mainittua tekstiä, vaan se on kirjoitettu kaupungin järjestyslakiin!
En ole
saanut hommatuksi kiinniottoloukkua, joten sitä odotellessa ratsujoukko
karautti taas paikalle ja laitettiin tuumasta toimeen. Huomatkaa, arvoisat
lukijani, että en ole kuitenkaan niin pahis kuin annan ymmärtää; nytkin ostin
vähäisillä varoillani kalliit aitatarvikkeet vain suojellakseni omaa puutarhaani eli sen takia, että
kissanomistajanaapurit rikkovat lakia. Olisin voinut vaan ottaa pinskan ja harjoitella
pilkaan (ei kuitenkaan omaan nilkaan) ampumista...
Ammattilaiset aidalla |
Aidan
pystyttäminen oli yllättävän helppoa. Metalliset tukipilarit upposivat hyvin
maahan ja puutolpat saatiin tiukasti niihin kiinni. Varsinaisen aidan
asentaminen onnistui myös kivuttomasti. Itse hoitelin hanttipuolta ja annoin varsinaisen homman niille, jotka ajattelivat osaavansa sen paremmin kuin minä - missä voikin olla rahtunen totuutta.
Jos katti
aikoo hypätä aidan yli kieriskelemään kanankakassa, niin silloin sen
kohtalonhetket on luettu. Vaihtoehdot ovat seuraavat:
1) Viritän
rastasverkon löysästi tolppien varaan, jolloin kissa aidan sisälle hypättyään
sotkeutuu verkkoon ja minä käyn poimimassa sen parempaan talteen; esimerkiksi
kanankakkavesiliuossankkoon pienoiselle uintiretkelle.
2) Kiinnitän
piikkilanka-aitaa (mallia SS) aitatolppien väliin, joka muodostaa riskin
kissaparan terveydelle. Laitan kuitenkin varoitusmerkin aidantolppaan, joten
vastuu asiasta siirtyy kissanomistalle.
3) Hommaan
loukun ja ostan sinne Shebaa - siitä kissakin tykkää. Kun kissa menee
herkuttelemaan Sheba-annoksella, niin loukku lasahtaa kiinni ja kattiparka saa
syödä annoksensa ihan kiireettä. Sitten vaan odotellaan, kuka kuulee
kissansa mourun ja tulee äänen perusteella etsimään omaansa. Tiedossa onkin
mielenkiintoinen keskustelu, jonka perusteella minä (vain oikeuksiani
puolustaessani) todennäköisesti leimaannun kylähulluksi eläintenvihaajaksi ja
kissanomistaja puolestaan kokee tulleensa ajojahdin kohteeksi pikkuisen
kisuliininsa kanssa.
4) Asennutan
sähköpaimenlangan aitaan (järein ja viimeinen konsti), jolloin kissa aidan sisälle
hypättyään saa samaan hintaan ilmaisen permanenttikäsittelyn turkkiinsa. Pitää
vielä hieman selvitellä noita volttilukuja. Aita saattaa täräyttää 10 000
voltin piikin, jossa on tietämistä jo isommallakin olennolla, saatikka sitten
kissalla. Mutta aidantolpassa oleva varoitus kyllä kertoo aivan selkeästi,
että aitaan ei saa koskea... Minkäs sille sitten mahtaa, jos kissanomistaja on jättänyt kissansa heitteille ja ilman valvoontaa.
Kissoilta pääsy kielletty! |
Näin
komealta näyttää kasvimaa varsinaisen sadon odotuttaessa vielä itseään! Nyt vaan on toivottava, että kissat kiertävät tilukseni kaukaa eikä minun tarvitse turvautua noihin edellä mainitsemiini konsteihin.
Mikäli kissanomistajat toimisivat kuten eräs naapurini, eli pitäisivät kissansa
kiinni, ei tätäkään episodia olisi koskaan tapahtunut.
Paras vitsi on
tietty se, että eräs näistä kissanomistajista valitti Neloselle, kun Vili, tuo
älykäs ja hyvätapainen tanskalaisruotsalainen pihakoiramme, oli vahingossa
kakkinut hänen tonttinsa aidan ulkopuolelle; siis kaupungin maalle! Tasan ei käy
onnenelahjat; koirien tekemisiä valvotaan kovalla silmällä, kun samaan aikaan
kissat terrorisoivat elinympäristöään härskisti ja järjestelmällisesti. Riskillä mennään; joku teistä armaista lukijoistani saattaa istuksia nytkin kehräävä kissa sylissään. Pyydän armoa siinä tapauksessa. Kyse on vain siitä, että toiselle ei saa aiheuttaa harmitusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti