Nyt on meitsi löytänyt todella mukavaa puuhaa, joka saa mielen virkeäksi ja tuntuu, että tekee jotain hyvää myös maapallolle. Tai ainakin pienelle osalle sitä. Tai ainakin sammokolle. Tai sisiliskolle. No vähintään hämähäkille. Nimittäin, olen perustanut uuden biodiversiteettialueen eli luonut biotoopin alueelle, jossa sitä ei ole aiemmin ollut. Jeah! Ei hassumpaa, sanon jopa itsekin.
Homma sai alkunsa siitä, että eilen raahasin peräti 18 betonilaattaa (hintaa 90 senttiä/kpl) pihaan ja asensin ne kasvimaan ympärille. No todellakaan kasvimaani ei ole niin pieni, mutta sain sentäs kahdelle sivulle osittain laatat. Tarkoittaa sitä, että voin sitten hurauttaa ruoholeikkurilla huoletta laatan reunaa pitkin ja kasvimaa näyttää siistiltä.
Olin siis orientoitunut jonkinasteiseen aitabuumiin ja tänään, kun menimme ystäväni mökille ja olimme ensin istuttaneet luumupuun, kasanneet puoli kuutiota halkoja, siivonneet verstaan ja haravoineet pihan, tuli fiilis, että voisi tehdä jotain hyödyllistäkin. Tuumasta toimeen siis ja risuaitaa rakentamaan.
Avainsana on siis risuaita!
 |
| Ei aitaa |
Alussa oli vain epämääräinen maankaistale eli raja, joka kaipasi kohennusta. Emme uskaltaneet polttaa kaatamiemme puiden risuja alueella, koska siellä on lähde ja puita niin tiheässä, että riski jonkinasteiseen tulipaloon tai vähintäänkin maapohjan hallitsemattomaan kulotukseen oli melko suuri. Niinpä läjäsimme risut kekoihin, joiden toiveikkaana ajattelimme maatuvan vuosien (vuosikymmenen) saatossa. Koska näin ei tapahtunut kahden vuoden aikana, vaan alue näytti rytöläjältä, tartuttiin toimeen.
 |
| Risuaita |
Kas näin! Olipa todella helppo tehdä moinen aita. Ja hienon näköinenkin se on,ainakin kauempaa katsottuna. Eli rautakangella tehdiin reijät maahan ja sinne iskettiin paalut, joiden väliin alettiin latomaan risuja. Aivan ällistyttävän helppoa! Ja luulen, että maisemoinnin lisäksi saamme aitaan oikeasti todella mielettömän populaation paikallisia metsän eliöitä, joista nuo sammokot ja sisiliskot ovat minusta kaikkein kivoimpia. Hämähäkeistä viis, mutta kai niillekin nyt jotain iloa risuaidasta on.
Kun oikein ajattelee, niin teko on myös ympäristöteko. Siihen ei tarvita yhtään uutta materiaalia, vaan kaikki löytyy metsästä. Lisäksi alue siistiytyy ja risuaita istuu luontoon kuin nenä päähän. Suosittelen! On hauskaa ajatella, että aina kun ottaa pattiin, voi mennä rakentamaan risuaitaa. Se nimittäin painuu kasaan ajan saatossa, eli projekti on ikuinen. Risuaidan rakentaminen kuitenkin rentouttaa ja siinä saa nopeasti aikaan paljon! Olen iloinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti