25.5.2015

Puutarhassa...

Telkkarista tulee toinen toistaan hienompia puutarhaohjelmia, joissa onnelliset saavat jonkun muun tekemään pihahommat puolestaan. Ilmaista se ei varmaan ole, mutta uskoakseni halvempaa kuin silloin, kun piharemppaa ei televisioitaisi. Meikäläisen piha on suoranainen rytöläjä, joka sopisi mainiosti johonkin muuntumisohjelmaan. Sitä odotellessa piti taas panna itse tuulemaan.

Meitsin "puutarha" on epämääräinen pensas-aronialla rajattu alue, joka ei ole oikeastaan koskaan ollut kaunis. Itse asiassa se on aina ollut juuri sen näköinen, että satunnainen ohikulkija on yhdellä vilkaisulla voinut päätellä, että tämän tontin rouvalla taitaa todellakin olla viherpeukalo keskellä kämmentä. Puutarhahommat eivät myöskään kiinnosta, sillä jos ne kiinnostaisivat, niin olisi tullut nikkaroitua yhtä jos toistakin silmäniloksi pihaan vuosien saatossa.

Ajotien sepeli kasvaa nurmikkoa, nurmikolla puolestaan kasvaa sammalta, sokkelin sepelikkö on painunut hiekan sisään ja sieltä puskee voikukkaa ja muuta rikkaruohoksi luokiteltavaa. Kukkapenkkien reunukset eivät erotu nurmikosta, reunalaudat ovat vuosia sitten painuneet ja lahonneet maan sisään ja muutenkin koko alue näyttää jokseenkin kulahtaneelta. Nythän minulla on ollut aikaa tsuumailla tonttia suuntaan jos toiseenkin. Ei ole näköjään koskaan kiinnostanut kyykkiä iltoja puutarhassa kitkemässä rikkaruohoja, leikkaamassa ruohoa, siistimässä pensaita, lannoittamassa kukkapenkkejä saatikka korjaamassa jo kolmatta kesää hajallaan olevaa keinua.

Unohtui kitkeä...
Pihassa on tehty myös muutamia perustavaa laatua olevia virheitä ja näin jo alusta asti epäonnistumiseen tuomittuja ratkaisuja. Esimerkiksi terassin vierelle istutettu kaunokuusama olisi pitänyt heti alussa rajata irti nurmikosta. Mutta eipä vaan rajattu! Totuus paljastui kaunokuusamien kasvaessa (mikä sekin oli yllätys), eli ruohonleikkuri ei sopinut terassin ja kuusamarivistön väliin ja se vähä minkä sai leikattua, piti koko ajan varoa ettei puhko silmiään kuivuneisiin kuusamankarahkoihin.



Tuumasta toimeen siis! Pienellä mietinnällä laitettiin homma alulle. Mitään nurmea kannata siitä päältä kuoria! Suoraan vaan katekangas päälle ja reunakivetyksiä laittamaan. Katekangas ei ihme kyllä ollut vielä hapristunut, vaikka olinkin ostanut sen jo pari vuotta aiemmin nimenomaan tähän tarkoitukseen.

Ihan ekana tehtiin perinteinen perustavaa laatua oleva virhe, eli ensin olisi kannattanut kaivaa reunakivet paikoilleen ja vasta sitten laittaa katekangas ja kuorikate. Mutta käy se näinkin, vaikka vähän hitaammanlaisesti. Nyt jouduttiin nimittäin nostelemaan katekangasta ja kuoriketta kaivamisen ja betonilaattojen tieltä.

Linjalangat ja kaikki!
Viikkohan siinä vierähti ja vähän toistakin, kun oli ensihuumassa laitettu katekangas paikoilleen, ja päästiin lopulta jatkamaan. Odoteltiin nimittäin ilmaisia kiviä. Mutta kun niitä ei alkanut kuulumaan, panostin 20 euroa ja kvin ostamassa 54 kappaletta betonilaattoja.

Sitten homma jatkui ja kaivettiin jonkinlaiset ojat betonilaatoille ja mätkittiin laatat paikoilleen. Päivällä laatoille syvennystä kaivaessa tuli itku, kun tajusin, että minusta ei ole näihin puutarhahommiin. Jotenkin koen vaan niin vaikeaksi tuollaisen kaivamisen ja linjalankojen kanssa venkslaamisen. Olisi saatava laatat vaateriin tai edes jollain tavalla samaan tasoon sekä suhteessa toisiinsa että nurmeen. Onneksi sain apuja illalla. Itse asiassa oli aika helppoa, kun tein vaan mitä pyydettiin. Ei tehnyt yhtään mieli päsmäröidä, kun tiesin, että taito ei riitä. Sekin on hyvä havainto!

Kaukaa katsottuna näyttää tosi hyvältä. Itse asiassa mitä kauempaa katsoo, sen paremmalta. Kun tarkastelen asiaa nyt, niin seuraavalla kerralla (jota ei tule), tekisin toisin. Nimittäin kuorisin pintamaan pois sen takia, että penkistä ei tulisi niin korkea ja jyrkkä.
Ite tein (melkein)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...