Hyödyllinen puulaatikko

Olen jo vuosia haaveillut, että saisipa olohuoneen kuistille kunnollisen laatikon kengille kesän ajalle. Aluksi siinä oli muovikori; se hajosi. Sitten hankittiin rottinkinen kori; sekin hajosi. Mutta kuten oikeassa elämässä, asiat eivät tapahdu itsestään ja niinpä oli tartuttava tuumasta toimeen, ihan ite. Sehän me jo osataan! Ekana etsittiin netistä muutama kuva puulaatikoista, jotka näyttivät riittävän simppeleiltä naisihmisille rakentaa. Kuinka ollakaan, autotallista löytyi 25-vuotta vanhaa, hyvin säilynyttä kattopanelia ja muutama paksuhko rima.

Tästä se lähtee

Ekana sahattiin pysty- ja sivutolpat; vähän meni vinoon, mutta se ei tahtia haitannut, sillä tällä kertaa en aikonut itse ottaa ristimittoja. Liian tuoreessa muistissa oli vielä viime kesänä Pupulan jääkaapin alle rakentamani (kyhäämäni) koroke (kötöstys), jossa ristimittojen ottaminen jostain syystä (ei luonnollisestikaan omastani) meni hieman pieleen.

Ite ruuvasin!

Kun kaikki tarvittavat tolpat oli sahattu, mittailtiin ja tuumailtiin ja sitten sahattiin laudat kertaheitolla, joskin tosi huonolla käsisahalla, määrämittaan. Ekana ruuvattiin etuseinä; se oli virhe, mikä paljastui vasta puulaatikon esteettisyyttä arvioidessa.

WAU!!!

 

 

 

 Parin tunnin päästä, mitä ei meinannut millään uskoa, laatikko näytti jo aivan asialliselta; vain pohja ja kansi puuttui. Ja nyt sinä, arvoisa lukijani, eli toinen niistä kahdesta, huomaatkin, mitä olisi kannattanut tehdä toisin. Ja jos et, niin ymmärrän hyvin. Kaikki eivät ole puuseppiä syntyessään, eivätkä varttuneemmalla iälläkään ihan itsestään siihen suuntaan orientoituneita.

Ite en osannut tätä.

Mies, joka on minua hieman parempi rakennusteknisissä asioissa  - mutta ehkä korkeintaan vain 98% - ilmestyi siinä vaiheessa paikalle, kun alkoi kannen viimeistely elikkäs saranoiden passaaminen paikoilleen. Siinä sitä sitten passailtiin ja tultiin siihen tulokseen, että saranat olivat hieman liian isot, joten niitä piti takoa vasaralla kasempaan; mutta sekin onnistui!

Vilin takalisto vie huomion laatikosta!

Kun vielä maalasin laatikon ja teimme vanhasta nahkapalasta rivan, niin voin tyytyväisenä todeta, että hieno tuli!!! Oma osuuteeni oli n. 45% kokonaistyöstä. Ajattelun sijasta toimin toteutuspuolella ja ohjauksessa mittasin, sahasin, ruuvasin ja maalasin. Innostuin niin, että aion tehdä vielä toisenkin puulaatikon! Hienoa! Näin ne vaan taidot karttuu. jos työpaikalla alkaa tuulla liikaa, niin on sitten hankittu kaikkea kompetenssia, ettei tipahda ihan tyhjän päälle.