Pallohullun päiväkirjasta; Kesätöissä

Mamma sanoi, että minun on mentävä töihin! Minun, pienen tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran, joka olen vasta kohta 12 vuotias. Minä olen alaikäinen! Mutta Mamma sanoi, että minä olen jo 84, 6 vuotta. Se oli laskenut sen jollain laskurilla netissä. Niin sitten minä sanoin, että enkö minä ole silloin jo eläkkeellä, mutta Mamma vastasi, että se ei oikein kuule hyvin.

Mamman mukaan minä syön enemmän kuin ennen mutta se ei voi olla totta! Minä syön vähemmän kuin ennen. Eilenkään en saanut kuin kolmesti ruokaa, kun pääsin Pupulaan mukaan ja minun vale-täti on sanonut, että minä juoksen siellä niin paljon, että minun pitää saada paljon ruokaa kun minulta kuluu energiaa. Niin sain sen takia kolmesti ruokaa. Mutta normaalisti saan vain kahdesti. Ja kerran sain vain aamulla, kun Mamma ei muistanut antaa illalla.

Mutta Mamma sanoi, että nyt etsitään sinulle ammatti, senkin laiskuri. Vaikka omasta mielestään se oli sanonut, että senkin söpöliini. Mutta kyllä minä kuulin oikein; minulla on tarkka kuulo. Kerrankin Mamma aukaisi keksipaketin, niin kuulin sen takkahuoneeseen, vaikka mamma oli hiipinyt paketin kanssa saunaan ja yritti avata sen siellä ihan hiljaa. Mutta sitten minulla on sellainen korvavika, että en erota kaikkia sanoja, niin kuin EI, TÄNNE, TAKAISIN! Se johtuu siitä, että minä en oikein kuule, kun ne huudetaan niin kovasti. Vähän kuin isomummi; sekään ei kuule, kun sanotaan jotain oikein kimeällä äänellä. Isomummi sai kuulolaitteen, mutta Mamma sanoi, että parempi vaan alkaa kuulla tai tulee tupen rapinat. Luulen, että se tarkoitti jotain namipakettia.

Sitten Mamma sanoi, että nyt löytyi ammatti. Minä olin juuri yrittänyt hypnotisoida sen, kun se söi ruokaa eikä antanut minulle, vaan mulkoili minua vihaisesti ja sanoi, että painu hiiteen! Niin sitten se sanoi, että minusta tulee tiskari. Tai tarkemmin sanottuna esipesijä! Minä saan pestä lautaset ensin ja sitten Mamma pesee ne itse. Mutta onko se sitten töitä?! Kysyn vaan!