19.6.2016

Pikkuisen söpöliinin hajanaisia ajatuksia; Iso-Mamman hoidossa!

Minä olen Nicki, tai olin ainakin, mutta en ole varma, olenko enää, sillä minä olen muuttanut Iso-Mamman luo. Minäen tiedä, muuttuiko minun nimi! Minun oma Mamma hylkäsi minut! Se sanoi, että nytpä pääsen sinusta eroon ja laittoi radion soimaan, paiskasi oven kiinni ja nauroi lähtiessään ja sieltä radiosta tuli ihan hirveää musiikkia. Mutta sitten Iso-Mamma tuli paikalle ja pelasti minut! Minä niin rrrrakassstan Iso-Mammaa!!!
Minä uudessa kodissa!

No niin minä sitten pelastuin ja Iso-Mamma sanoi, että pääset kohta Vilin, sen minun ukin luo! Ja voi miten iloinen Vili-ukki olikaan kun se näki minut! Ekana se näytti, montako hammasta sillä oli vielä suussa. Sitten se sanoi, että auta ja varjele jos hyppäät minun tuolille, mutta onneksi minä kuulin vain kolme viimeistä sanaa ja hyppäsin sen tuolille. Sieltä näki tosi hyvin pihalle.
Kaikki mitä ajattelen Nickistä!

Minulla on ollut tosi kiva! Iso-Mamma käytti minut kakilla ja olen saanut olla irti pihassa! Sitten minä olen leikkinyt Ukin kanssa. Hypin sen ympärillä ja se hyrisee tyytyväisenä, kuten naapurin kissat, kun ne on käyneet kakkimassa Iso-Mamman nurmikolle. Mutta Ukki sanoi, että se ei hyrise vaan MURISEE, mutta onneksi minä en kuule niin kovin hyvin. Meillä on niin kivaa, kun ukki on laihtunut niin sovitaan sen tuolillekin yhdessä!
Miksi, miksi, MIKSI? Kysyn vaan!

Minä tykkään olla Iso-Mamman luona, kun täällä on niin kiva! Joko minä sanoin sen? Mietin vaan, että hakeekohan minun Mamma minua ikinä enää takaisin. Tai tuokohan se minulle tuliaisia, kun se lähti sinne jonnekin ulkomaille. Jos se vaikka eksyy sinne?
No hyvä on; ollaan sitten kamut!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuka pelkäsi mustaa miestä?

Katselin, kun lapset kirmasivat päiväkodin pihalla. Yksi ajoi takaa muita, riemu oli rajaton. Tuli mieleen omat lapsuusajat ja leikit kansak...