Tänään olin auttamassa ystävääni puunkaadossa. Itse asiassa hän kaatoi moottorisahalla puut, minä tein kaikki muut hommat. Elikkäs annoin asiantuntevia neuvoja puun kaatokulmiin liittyen (no hyvä on, myönnän, että en olisi millään voinut tietää, että jos puu kallistuu vasemmalle jo pystyssä ollessaan, se myös kaatuu vasemmalle), nostin tukkisaksilla puut sahattavaksi, raahasin sahatut pöllit hakkuukasaan, raahasin risut poltettavaksi ja poltin ne. Omasta mielestäni, ja juuri siksi, erittäin mahtava saavutus! Kaadoimme 7 (seitsemän) leppää, joista olen omasta mielestäni ansainnut omaan liiteriini noin 3½ puun halot.
Halot ovat kylläkin vielä halkomatta, koska Nelonen, tuo lapsistani nuorin ja ainut tyttö, erehtyi ymmärtämättömyyttään lupaamaan, että hän voi tulla hakkaamaan pöllit haloiksi. Haluan nähdä tämän! Ehdottomasti! Minä paistelen Vilin, tuon herkkusuu-tanskalaisruotsalaisen pihakoiramme kanssa, makkaraa nuotiolla ja tyttö hakkaa halkoja isolla halontakirveellä. Siinä saa mamma levätä ja nauttia maalaiselämästä ilman fyysistä koettelemusta!
No sitä odotellessa, nyt on siis ensimmäinen päivä lokakuuta ja mansikka kukkii...
 |
| Satoa odotellessa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti